ENSIMMÄINEN MANIFESTO JUKEBOX -KEIKKAREISSU!
by jani

Tyhjennettyjä pilsneripulloja. Verta. Lipuntarkastajia. Kipsattuja ruumiinosia. Hermoromahduksia. Hautautuneita Ladoja. Ja lopulta ollaan Semifinalin pihalla eikä ovea saa auki sisältä saati sitten ulkoa. Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Sohellusta. Junat pysäyttävä lumimyrsky. Perkele. Mutta silti eka keikka. Lopulta. Eikä olisi voinut olla parempi.

Eli Jäähyväiset Aseille 2-levyn julkaisukeikka järjestettiin Helsingin Semifinalissa 25.2. ja kyseessä oli Manifesto Jukebox-orkesterin ensimmäinen konsertti, lisäksi soittamassa olivat Punk Lurex OK ja Endstand. Viime syksynähän ei Helsingissä liiemmin punkilla juhlittu, joten tätä keikkaa oli luultavasti odotettu muutenkin kuin bändien keskuudessa. Jännitti maailman eniten mutta eipä silti tohtinut kovin paljoa juoda. No, alkoihan niitä ihmisiä tippua paikalle ja loppuunmyyty-lappu tuli oveen ennen kuin juhlat olivat ehtineet edes kunnolla alkaa - tietty toisaalta itsetuntoa hivelee mutta kurjaa silti. Mutta eipä oo Helsingissä sopivia keikkapaikkoja joten ei voi mitään.

Punk Lurex OK aloitti ja mikäs siinä, siellähän ne lätkytti, ei pystynyt keskittymään. Orkesterin keskuudessa valmistauduimme suureen taisteluun Endstandia vastaan, aikoivat perkeleet soittaa toisena vastoin suunnitelmia. Harmi että niillä oli liian hyvä syy, pakko ehtiä junaan. Muuten olisivat sietäneet saada turpaansa vähintään yhtä kovaa kuin noin vuosi sitten Vaasassa. Niin että siinä sitä täristiin vielä hyvä tovi lisää. Ja lisäksi pelättiin että väki poistuu Endstandin lopetettua kuten eräilläkin keikoilla on käynyt. Onneksi pelot osoittautuivat aiheettomiksi ja sankka väkijoukko todisti Jukeboxin ekaa julkista esiintymistä. Oli maailman paras olo. Soitto meni niin hyvin kuin paniikissa olevalta kaksi kuukautta kasassa olleelta ja parit treenit uuden varabasistin kanssa pitäneeltä orkesterilta voi mennä. Pari lainabiisiä lähinnä saivat yleisöön liikettä, omia tekeleitä joita kenelläkään ei ollut ollut aiemmin mahdollisuutta kuulla kuunneltiin rauhallisemmin. Niinhän se menee.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus selviytyä Radiomafian helvettiin Pasilaan haastatteluun. Ei oo helppoo. Käskivät tilata taksin YLEn piikkiin mutta tuliko se taksi ikinä? Ei tullut, eikä mikään taksi ottanut meitä retkuja kyytiin. Oikeasti. Tunnin myöhässä saavuimme paikalle, onneksi ei haitannut mutta hävetti. Sitten mentiin ahtamaan ruokaa Hämeentien Mex-Italiin, siinä on sellainen paikka että... sinne vaan jos tahtoo syödä kohtuuttomat määrät huippua ruokaa halvalla. Ja kukas urpo ei tahtoisi?

Ai niin Turkuun piti vielä päästä soittamaan ja oliko se sitten helppoa? Lada oli edellisenä päivänä lähtenyt kiltisti käyntiin mutta lähtikö enää? Retorinen kysymys... loppujen lopuksi kävi niin että minä sain lähteä Tervakoskeen hakemaan äidin autoa muiden jäädessä meille syömään ja lorvimaan. Ihmeellistä, mutta jotenkin autossa istumistakin oli kaivannut. Onhan se nyt helvetti maailman hienointa olla kavereiden kanssa menossa keikalle, ajaa pimeässä, juoda kaljaa, käydä huoltiksilla ja kuunnella musiikkia. Ainakin ensimmäiset 20 kilometriä. Voisin kyllä varmaan alkaa vaikka tanssimuusikoksi kun kaikki tämä paska yhä vaan tuntuu niin romanttiselta. No joo.

Saavuttiin Turkuun myöhässä mutta ei se mitään kun kaikki muukin on aina myöhässä. Kielteisempi uutinen oli se että toisen auton kyydissä ennakkoon lähetetyt kitarat olivatkin päätyneet Turun sijasta Riihimäkeen. Kyllähän minulle keikalla naurettiin kun oli sitten pakko lainata Wasted-Antin kitaraa. Anttihan on vähän minua karskimman kokoinen poika ja tykkää pitää kitaraa siellä minne se kuuluukin, eli alhaalla. Ja tämä vakaumus on niin vahva että omatekoisessa hihnassa on vain yksi reikä. Joten minulla se kitara oli ALHAALLA. Nilkoissa ehkä. Edes vitsillä en ollut moista soittoasentoa kokeillut mutta tulihan sekin testattua. Hyvä keikka tämäkin oli vaikkei yhtä mega kuin edellispäivä. Oltiin kyllä enemmän humalassa ja Antti ehkä välillä kuvitteli laulavansa Sharpevillessa melodisen tring-pändin sijasta ja minähän en pystynyt kovin musiikillisiin suorituksiin mutta paljon väliä. Kova meininki oli kuitenkin. Ja suureksi hämmästykseksi suuret levymogulit kävivät esittämään satumaisia tarjouksia, joten kyllä niitä levyjäkin sitten tulee kunhan ehditään tekemään. Niin sano.

Näin jälkeenpäin kukaan ei ole puhunut tuosta keikasta mitään mutta sen jälkeiset 70's-disco jatkot Sadiksella kyllä muistetaan. Tai ainakin muistetaan että sellaiset oli. Olihan tämä kiertue. Piti alunperin olla keikka Hämeenlinnassa seuraavana päivänä mutta koko tapahtuma peruttiin kun paikalle tulikin matelijanäyttely.

<-BACK TO THE TEXT