MJ - LES ROMANTIQUE AVENTURES DE TINTIN & MILOU -EUROTOUR 2006
-muistiin merkitsi Ville

Jepjep! Olipa viimein aikakin päästä Maniboxilla kunnolla tien päälle - Edellisestä ulkomaan visiitistä kun oli aika tarkalleen vuosi ja tuolloinen Saksan-reissu oli lähinnä vain pidennetty viikonloppu. Tietenkin normaaliin tyyliin jännitystä oli jo ennen matkan alkua ilmassa. Ensinnäkin piti löytää korvaava kitaristi Abduktio-tourille livistäneen Jaloviinasen tilalle. Homma onneksi hoitui paremmin kuin hyvin ja saimme loistavan, myös Herodishonest ja Heartburns -yhtyeistä tutun Lazzen eli saksalaisittain LaBen toisen kuusikielisen varteen reissun ajaksi. Orastava kuskiongelmakin ratkesi parhainpäin kun vanha kunnon Pleksi sai keploteltua itsensä irti oikeista töistä ja saattoi lähteä suoraan alusta asti meitä kyyditsemään.

Vaan pari päivää ennen lähtöä itse kulkuvälineestä alkoi kuulua kummia - Endstandit, jolla tuo ruosteenraiskaama Combat Rockin Sprintteri oli käytössänsä, oli jumissa jossain Ruotsin joutomailla hajonneen dieselpumpun tms takia. Tilanne muuttuikin hetkessä hieman kuumottavaksi, sillä jos Inkkarit missaisivat parikin lauttaa, niin me missaisimme omamme ja erittäin monta keikkaa. Onneksi mihinkään epätoivoisiin b/ö-suunnitelmiin ei tarvinnut turvautua vaan vika olikin hyvin pieni, seuraavassa lautassa oli tilaa ja me pääsimme lähtöön sovittuna aikana ja hyvillä mielin. Kyllä tämä vielä tästä...

31.5. Latvia, Riika

Tallinnan lautta lähti aivan liian aikaisin aamulla ja hiljasta poikaa oltiin. Edellisenä iltana päästiin sentään Helsinkiin Lassen asunnolle lepäämään pariksi tunniksi Tampereen treenien ja iltasäädön jälkeen mutta eipä laivalla silti naurattanut. Osa pystyi nukkumaan lattioilla, osa ei. Viinaa ois saanu halvalla mutta ajateltiin jotta saa sitä vielä halvemmallakin ja jätettiin virunvalgeat mäyräkoirat kenneliinsä.

Via Baltica oli tietöiden raiskaama, mutta saavuttiin silti Riikaan hyvissä ajoin. Keikkapaikka löytyi helposti siitäkin huolimatta, että Jukka oli ollut eksyksissä paria kuukautta aikaisemmin alueella Lähempänä Loppua-reissulla. Baarin täti ei puhunut kieliä, yritti myydä vaan pääsylippuja joten lähdettiin kävelemään ja kaffittelemaan. Takaisin tullessamme järkkäri olikin jo saapunut ja roudittiin kamat sisälle portsarin avustaessa innokkaasti. Voimailuharrastajalla oli myös ase vyöllään kuulemma natseja ja muita roskasakkia varten. Ei tosin oikea mutta hämäys toimii usein...

Massut täynnä hyvää ruokaa oli leppoisa odotella kiertueen ekaa keikkaa. Väkeä valui kohtuullisesti paikalle, lämppäri oli ok Isis-klooni ja omakin veto sujui suht mallikkaasti. LaBe tietty katkoi kieliä ja joutui soittamaan vara-hevi-kitarallaan. Muilla oli hauskaa, LaBella ei... Yöksi mentiin jonnekin kommuuniin ja varsinkin kitarasankarit elättelivät toiveita nestemäisistä jatkoista. Mutta lähikauppa oli kiinni ja tarjoilut rajoittuivat lähinnä teehen. Voi voi...

1.6. Liettua, Vilna

Aamulla heräiltiin sateen ropinaan. Vettä tuli kaatamalla. Istuttiin keittiössä; kahvia, teetä ja tupakkia. Isännät tekivät maukasta perunasysteemiä ja salaattia vaihtoehtorokkarin vatsantäytteeksi. Talosta löytyi pienenpieni kissanpentu ja lopulta myös nettiyhteys. Aikamme siinä lojuttiin, sanottiin näkemiit ja lähdettiin vaihtoehtoista reittiä kohti Vilnaa. Via Balticaa ei edes yritetty... Pikkuteitä pitkin siis köröteltiin, ihmeteltiin haikaroita ja muita luonnon ihmeitä. Vilnassakin oltiin hyvissä ajoin - jopa parin tunnin keikkapaikan etsimisestä huolimatta mutta eipä haitannut kun lähellä oli hyvä kirkkoskene mitä kelpasi käydä tsekkailemassa. Roudimisen yms jälkeen lähdettiin tsekkaamaan myös viinaskene, tehtiin ensimmäiset fisut (eli vodkapullo ja mausteeksi pussi tai pari Fishermans friendejä) ja ihasteltiin ilta-aurinkoa hienon aukion laidalla.

Lämppäristä ei jäänyt hirveästi muistikuvia. Jotain käppäpunkkia ne soitti. Tunnelma oli isossa salissa aika laimea ja keikka melkoinen välimalli. Joiltain punxeilta saatiin kuitenkin lahjaksi oi! oi! -yms teksteillä koristeltu jalkapallo, joka meidän tapauksessa tuli kovaan ja tarpeelliseen käyttöön -lähinnä se oli aina takakontissa vain tiellä kun ei raaskittu heittää menemäänkään.

Keikkajärkkäri vei meidät kotiinsa ja valmisti uskomattoman hyvät kinkkisafkat. Arvottiin lähteäkkö ajamaan saman tien Gdanskiin vai muutaman tunnin unen jälkeen ja päädyttiin jälkimmäiseen. Vaan kitaristikaksikko dokasi koko yön autolla huudattaen musiikkia täysiä, pysäytellen ohikulkioita tarjoten viinaa ja takseja saadakseen tulta tupakkiin. Ja kun me aikaisin aamulla saavuimme todistamaan tätä näkyä oli eräänkin vilnalaisen työmatka pysähtynyt suomipojan tarjoamaan ryyppyyn ja Bruce Springsteenin uuteen levyyn! Kovin äkkiä pojat siitä kuitenkin hiljeni kun auto starttasi pitkän taipaleensa kohti Puolaa...

2.6. Puola, Gdansk

Matka sujui kaikesta huolimatta yllättävän hyvin. Tiet olivat tietysti välillä tosi huonoja, mutta pahimmilta ruuhkilta ja hässäköiltä vältyttiin. Viimeisiä latiliti-kolikoita tuhlailtiin huoltoasemilta löytyneeseen erinomaiseen vegaaniseen pähkinäsuklaaseen, halpaan röökiin jne. Gdanskiin saavuttiin hyvissä ajoin ja järkkäri-Pavel oli vasta kaupassa ostamassa ruokatarpeita. Löhittiin siis kämpillänsä, imettiin kaffia ja hetken kuluttua myös maistuvaa keittoa mikä paljastui vasta pasta-annosten alkuruoaksi!

Massut täynnä keikkapaikalle, mikä muistutti kovin Prahan 007-klubia. Opiskelijamesta, tosin kahdessa kerroksessa joten distron sai rauhallisempaan paikkaan. Rauhallinen oli välillä kuitenkin ehkä väärä sana kun eräskin kovin humalainen vanhempi rouvashenkilö piti melkoista showta päällä. Samainen "beibe" oli sitten tietysti koko keikan ajan eturivissä huitomassa ihmisiä jotka oikeasti olisivat halunneet nauttia bändeistä. Onneksi joku tajusi viimein poistaa häirikön paikalta... Eka bändi veivasi jonkinsortin miescoren ja vegaanimetallin risteytystä mutta coverina tuli silti From Ashes Risea! Toisena oli Puolan kiertuekumppanimme Biala Goraczka ja porukka oli pähkinöinä. Tykkäsivät onneksi meistäkin, ja aluksi keikka menikin hyvin mutta sitten varsinkin oma shöw meni totaalisen pieleen. Harvoin sitä tulee onnistuttua katkaisemaan kieliä molemmista bassoista juuri niin pimeässä ja hikisessä luolassa missä vaihtaminen olisi vähän vielä turhan vaikeaa. Ei siis voitu soittaa encoreita vaikka ihmiset kuinka vaativat, paha pettymys...

Uni olisi jo tullut silmään mutta osalla porukasta tuntui olevan vielä partyparty kovasti päällä ja mehän mentiin ekaksi yökaupan kautta Pavelin kämpille syömään loppuja ruokia ja dokailemaan. Itse tosin nukahdin kuolemanväsyneenä istualleni ja kun viimein päästiin varsinaiseen yöpaikkaan niin sänky tuntui ehkä parhaimmalta koskaan! Voitte kuvitella että uni maittoi 11tunnin ajon ja pitkän illan jälkeen!!!

3.6. Puola, Torun

Hieno herätys pitkään ja hartaasti nukutun yön jälkeen! Ja aamiainen juhli - jääkaappi pursusi jos jonninmoisia vegaaniherkkuja! Maha täynnä "makkaraa" olikin mukava lähteä kaupungille ihmettelemään nähtävyyksiä. Gdansk ja varsinkin sen vanhempi osa oli komeaa katseltavaa. Oli linnaa, kirkkoa, patsasta, merirosvoa yms. Myös vanha telakka tuli tsekattua ennen lähtöä seuraavaan kaupunkiin, jonne ei ollut onneksi kummoinen matka. Mukaan lähteneet pari paikallista osasivat suoriltaan keikkapaikalle ja pääsimme roudaamaan kamoja hyvissä ajoin. Jukan bassorumpu aiheutti ongelmia oviaukon ollessa vähän turhan kapea mutta ilman koteloa saimme sen juuri ja juuri sisälle sillan alle rakennettuun kellarikompleksiin. Paikka oli ahtaan ja hikisen näköinen ja jumalauta sitä se tosiaan olikin kun soitto viimein myöhään illalla alkoi. Meininki oli paikallisten mutta myös meidän aikana todella kuumaa, hikistä ja ennenkaikkea pimeää. Varsinkin ilman silmälaseja minunlaiseni sokea ei nähnyt oikeastaan yhtään mitään. Soitto meinasikin olla melkoista luistelua ja hapuilua trooppisessa ilmastossa mutta kai siitä joku sentään tykkäsi...

Soiton tauottua backline piti roudata nopeasti autoon sillä vuorossa olisi disco! Ja melkoinen inferno siitä muodostuikin; jotkut jaksoivat joratakin, mutta ainakin allekirjoittanut nautti mielummin alkoholituotteita ulkoilmassa läheisen sillan alla. Aamuyön lähestyessä uni alkoi jo painaa ja saimme viimein koko porukan kävelemään yöpaikkaan. Nautitut "virvoikkeet" tekivät matkasta pitkän ja hankalan ja varsinkin ajotehtävistä viimein vapautunut kuljettajamme otti tilanteesta ilon irti yhdessä aina niin kovin janoisten kitarasankareiden kanssa...

4.6. Puola, Varsova

Aamu sarasti enemmän tai vähemmän krapulaisissa tunnelmissa. Isännällä ei ollut oikein aamiasta tarjolla joten lähikaupan kautta tielle kohti Puolan pääkaupunkia. Edellisistä reissuista viisastuneina olimme varanneet sekä matkaan että keikkamestan löytämiseen reilusti aikaa, sillä Varsova jos joku on sekava kaupunki. Perille päästiin kuitenkin melkoisten onnenkantamoisten siivittämänä hyvissä ajoin -huomasimme vain yhtäkkiä hetken eksyksissä olon jälkeen olevamme täysin oikeilla mestoilla! Keikka oli siirretty natsi-uhkan takia squatista toiseen ja kun kyseessä oli vielä tukikeikka jonkun bonari-hyökkäyksen uhrin hyväksi oli tunnelma käsinkosketeltavan jännittynyt. Yhdessä vaiheessa tulikin hälyytys ja kaikki paikalla olijat haalivat kiviä, rautaputkia, lasi/polttopulloja, nyrkkirautoja ja muita aseita tuekseen. Ainakin allekirjoittanutta meinasi vähän kylmätä kun en mikään kovia kokenut katutappelija ole mutta onneksi hälytys osottautui vääräksi - ainoastaan pari kaljupäätä oli ollut ohikulkumatkalla tai sitten tarkkailemassa tilannetta. Lokaaleitten asennetta ei voi kun kiitellä; jokainen oli kyllä valmis taistelemaan tosissaan ja jopa autossa hirveän kuumetaudin kourissa nukkunut Biala Goraczka-kitaristi oli välittömästi joku kalikka kädessä valmiina ja vaara ohi -ilmoituksen jälkeen sekunnissa takaisin pakuun nukkumaan!

Illasta muodostui mukava - ei natseja, kohtuullisen hyvä keikka ja aivan mieletön sellainen Bialalta. Jengi kirjaimellisesti repi squatin kattoa alas! Keikkojen jälkeen oli tietysti vuorossa disco mihin varsinkin kitaristikaksikko taas innolla osallistui. Itse menin nukkumaan erittäin viihtyisään squattihuoneeseen kaminan ja leppoisan koiran viereen. Uni maistui...

5.6. Puola, Krakova

Aamu aukesi sateisena ja jätimme squatin kuraisen pihan taaksemme hyvissä ajoin. Matkan aikana taivas kirkastui ja pääsimme seisomaan Krakovan ruuhkiin auringon paistaessa. Keikalle oli toivottu aikaista saapumista mutta kun pääsimme yliopistoalueella sijaitsevalle baarille niin eihän siellä vielä ollut kuin joku henkilökunnan edustaja. Eli hirveä kiire odottamaan jälleen kerran. Lopulta keikkajärkkäri saapui ja Luukkainen pääsi hänen opastamanaan etsimään soitinliikkeestä Torunin keikalle kadonnutta tallapalaa. Edellinen keikka oli hoitunut lainakitaralla mutta olisihan se oma hyvä saada kuntoon. Tarjolla ei kuitenkaan ollut Gibsoniin sopivaa palaa eikä edes yhtä sellaista vaan artisti joutui pakon edessä ostamaan kokonaan uuden tallan. Onneksi siitä ei tarvinnut käyttää kun tarvittavat tallapalat kun laatu ei tuntunut päätä huimaavan. No SG oli taas käyttökunnossa!

Keikan piti alkaa kuulemma aikaisin ja loppua nopsaan paikan nihkeyden takia, mutta lokkaaleilla lämppäreillä ei tuntunut olevan kiirettä -eikä kyllä omia nuppejakaan ja kauhunsekaisin tuntein me seurasimme ekan orkan onnettomia bänditreenejä jossa yritettiin tosissaan polttaa marshallien putkia väärällä käytöllä. Bändi oli varmastikin reissun hirvein. Peukkubasso, hevikitara, taidehippinu-metal-laulu ja joka tyyppi soitti eri biisiä. Jos Koskinen ois ollu vielä mukana niin Combat Rock olisi sainannut uuden vitunkovan hittibändin, heh!

Toka bändi oli onneksi huomattavasi parempi ja naislaulajalla suorastaan erinomainen ääni. Meiltä ok peruskeikka vaikka meikkä katkoi taas piuhoja ja Biala taas vitun kova. Koska shöw oli viimeinen puolalaisten kanssa oli vuorossa tietenkin afterpartyt ja vodkaa juotiin. Lokkaali väänti herkulliset ruuat ja mukavaa oli. Bialat häipyivät eri yömestaan ja sovittiin että aamulla nähtäisiin ja turisteltaisiin Krakovan nähtävyyksillä...

6.6. Tsekki, Brno

...Vaan toisin kävi. Vettä satoi kaatamalla ja lähdimme heti internet-asiat hoidettuamme kohti Tsekkiä. Rajalta viimeisillä polakki-lateille viinaa ja menovettä mersulle ja Jahti-klubille odottelemaan. Kahvi ja kalja oli HALPAA ja siitähän soittajapojat innostuivat. Roudaukset ja muut sujuivat leppoisasti ja iltakin oli suhteellisen onnistunut vaikkei kansaivälinen Slayer-päivä (060606) ajanutkaan meitä suunniteltuihin hurjiin hevi-suorituksiin -Mitä nyt allekirjoittanut katkaisi viimeisen pitkän soittopiuhan ja häsläsi muutenkin. Huomenna olisi siis taas etsittävä musakauppa. Yöksi puskettiin jonnekin kukkuloille hienoon ja isoon vanhaan taloon. Uni olisi maittanut mutta ainakin meikäläistä paleli jostain ihmeen syystä vallan kovin...

7.6. Itävalta, Wien

Aamulla lähdimme kaupungille suhteellisen aikaisin. Suunnitelmissa oli treffit Abduktion ja Armageddon Clockin kanssa sekä musakauppa - ei huvittaisi käyttää nimittäin soittopiuhana metrin mittaista kaappipiuhaa! Parkkipaikka löytyi Tescon pihasta ja samaisen marketin takapihalta myös ISO ja RUMA vihreä mersu, millä kolleegamme olivat joutuneet lähtemään matkaan Vastavirta-pakun jätettyä pojat tien päälle. Vaihtelimme kuulumiset ja moikkasimme - olihan meillä tulossa vielä yhteinen keikka viikon päästä Freiburgissa. Musakauppakin löytyi, sieltä piuhoja ja kieliä sekä torilta tuoreita kasviksia popsittavaksi. Tescosta sitten vähän vähemmän terveellistä tavaraa; halvinta vodkaa ja Fishermans friendejä, joita sekoittamalla sai kätevästi hurjan humalatilan lisäksi tourin nimikkodrinkin!

Wieniin oli lyhyt matka ja tsägällä EKH:n edessä oli juuri ja juuri Sprintterin mentävä taskuparkkipaikka. Pekka on kieltämättä aika uskomaton rattimies -Auton eteen ja taakse jäi valehtelematta abaut sentin verran tyhjää tilaa... Wienihän on muuten tunnettu siitä että joskus parkkipaikkaa on etsitty tuntikausia ja lopulta jouduttu siirtelemään pienempiä autoja pois tieltä. EKH on mielettömän hieno squatti - kokonainen kerrostalo täynnä infoshoppia, baaria, soittotilaa (pientä ja ISOA, jopa Tavastiaakin isompaa!) asuntoja ja keittiötilaa missä keikan odottaminen huikeiden ruokien kanssa kävi kätevästi. Chili oli kyllä niin polttavaa että huh ja huh! Arki-illat ovat aina vähän niin ja näin mutta tästä illasta tuli hyvä ja hauska monellakin tapaa. Keikka oli todella tiukka, lämppäri paikallinen Brambilla loistava ja samaa voi sanoa myös jatkoista. Viinaa tyhjeni useampikin pullollinen perus-kaljameingin lisäksi ja humalatila ajoi artistit melkoisiin tempauksiin. Jossain vaiheessa Luukkaisen parta oli liekeissä ja myös LaBe käristeli runsaasti kehon karvojaan - myös ns vyön alta...

8.6. Tsekki, Praha

Prahaan oli onneksi kovin lyhyt ajomatka ja saimme parannella krapulaa rauhassa hienon aamiaispöydän parissa. Perille päästiin helposti heti kun vain löysimme ulos Wienistä ja selvisimme Prahan ruuhkista. Tuttu 007 löytyi vaikka saavuimme eri suunnasta kun koskaan aikaisemmin ja pääsimme ihmettelemään amerikkalaisia thrash-sankareita, Bones Brigadeita, jotka erottui vaivatta paikallisista: Jokaisella pitkä (taka)tukka, nuhruinen hevipaita, farkkuliivi, bandanna ja puhe täynnä dudea ja awesomea! Vanha ystävämme Steppenwolf oli säätänyt keikan ja jälleennäkeminen oli mukava. Ilta sujui muutenkin hyvin: maailman nopein soundtsekki (niinkuin aina 007:lla!) ja hyvä keikka vaikka jenkit oli selkeitä pääesiintyjiä. Jengiä oli ehkä hiukan vähän (mestassa kuullemma seitsemän keikkaa yhdeksän päivän sisään tms) mutta siistee oli silti. Kalja maistui ja loistava kikkeri paukkui. Suomalaisia ei tainnut olla tällä kertaa paikalla ainuttakaan tai ainakaa kukaan ei uskaltautunut juttusille, mutta yöksi päädyttiin hillittömän suomi-punk-fanin luokse! Jätkä jopa opiskeli kieltämme tajutakseen paremmin Kaaoksen ja Rattuksen lyriikoita, heh! Tyypin porukoiden kämppä oli uskomattoman siisti ja ainoastaan raamatun puute yöpöydältä paljasti ettei kahden sängyn huone ollut hotellista, heh! Lämmin suihku ja unta palloon!

9.6. Tsekki, Roznov

Isäntä lähti tietenkin aamulla oppaaksemme vaikka kaikista Euroopan suurkaupungeista juuri Prahassa sellaiselle olisi ehkä vähiten käyttöä. Aurinko paistoi, nähtävyydet olivat komeita ja Country Lifen sojo-herkku-hyllyt tyhjenivät! Sanoimme oppaallemme moimoi ja lähdimme hikiselle taipaleelle kohti maaseutua ja Vrahia, tuota legendaarista keikkamestaa keskellä ei-mitään! Matkalla näimme hurjan rekkakolarin, missä useampi vetoauto oli mennyt tuhannen päreiksi ja iso motari oli poikki - onneksi vain vastakkaiseen suuntaan mihin olimme menossa. Matka oli muutenkin riittävän pitkä ja huonokuntoisten maalaisteiden kyllästämä että aikaa vierähti hyvä tovi. Pääsimme kuitenkin perille ajoissa ja Vrahihan oli kokenut todellisen muodonmuutoksen! Paikka oli todella siisti ja edellisen vierailut rottaongelmaa tuskin enää olisi kohdattavissa. Joillain oli nimittäin pahojakin traumoja siimahäntien kanssa nukkumisesta, heh!

Oli perjantai-ilta ja paikalle valui todella paljon porukkaa. Keikasta muodostuikin yksi reissun hurjimmista - Sali oli tupaten täynnä porukkaa ja ilman kosteusprosentti oli ehkä 350... Meininki yltyi tanssilattialla jopa niin hurjaksi että rumputaiteilijamme loikkasi yleisön joukkoon pidättelemään pahimpia tuulimyllyttäjiä! Keikan jälkeen juotiin viinaa viinaa ja viinaa ja bailattiin; osa pitempään ja osa vieläkin pidempään. Ja rottia ei näkynyt edes unissa - mitä nyt joku paikallinen sekopää yritti väkisin kömpiä samaan sänkyyn nukkumaan!

10.6. Tsekki, Strakonice

Isäntämme Malarie-Martin teki aamupalaksi maukkaita falafelejä ja masut täynnä läksimme ajelemaan pitkin maaseutua seuraavaan keikkapaikkaan. Martti kävi morjestamassa perhettään ja komea oli talonsa henkeäsalpaavien maisemien keskellä. Joku pikkumarketti matkan varrella sai olla näyttämönä suomalaisten kaljanhamstraukselle - mukaan taisi lähteä n 15 koria halpaa ja hyvää tsekki-olusta!

Seuraavakin etappi oli melko pienessä kaupungissa, jalkapallostadionin kupeesa sijainneessa hienossa baarissa, jonne loppupeleissä tulikin melko reilusti porukkaa. Tunnelma oli kuitenkin melkoisen vaisu ja distromyynti taisi tehdä reissun pohjanoteerauksen muutamalla rintanapilla. Ruoka oli sentään hyvää mutta sitä oli auttamattomasti liian vähän. Yömestassa oli sentään Pushead-originaaleja ihmeteltäväksi...

11.6. Saksa, Passau

Aamusänkylöiden ja tofujen jälkeen lähdettiin taas ajelemaan Saksaan päin. Passau oli helvetin hieno vanha kaupunki kahden joen risteyksessä ja linnaa ja kirkkoa oli joka suunnalla! Aurinko paistoi ja joen rannassa oli mukava odotella järkkäriä, joka vei meidät uskomattomien herkkuruokien ääreen! oli uunipottuja, monenmoista salaattia, soijaleikettä ja vaikka mitä! Musiikitkin oli kohdallaan; Kuumat Kärmekset soi ja suomipoika nautti olostaan!

Keikkaa jouduttiin odottamaan melko pitkään mutta odotus todellakin palkittiin. Maanantaista huolimatta jengiä oli hyvin ja meininki enemmän kuin kohdallaan! Soitto sujui ja esiintyminen oli suorastaan raivokasta! Hieno ilta joka kuitenkin allekirjottaneen osalta luhistui täysin kotosuomesta kantautuneen suruviestin johdosta. Kuollutta kaveria muistellessa ei oikein huvittanut bailata ja heti yöpaikkaan päästyään menin kauimmaiseen nurkkaan, pistin tulpat päähän ja yritin vain nukkua.

12.6. Saksa, München

Aamu valkeni aurinkoisena mutta ajatukset olivat kovasti muualla kun kiertueessa. Ei auttanut, elämän pitää jatkua... Isäntä oli häipynyt töihin ja emännällä tuntui olevan maailman pahin krapula. Aamupalan jälkeen lähdettiin tsekkaamaan turistimeiningiä ja emäntäkin yritti meitä opastaa mutta kankkusjuha vei voiton ja piti lähteä takaisin kotiin potemaan. Mutta löydettiin me kirkkoja ja muita itsekin ja ihmeteltävää piisasi. Sensijaan vegaanisen jäätelön ostaminen oli vaikeahkoa - luomukaupan täti myi rumputaiteilijalle tavallisen vaniljatikun sojona -onneksi tajusi tsekata pienellä präntätyt tekstit... Kuumuus oli kova ja matka Müncheniin hikinen. Tuttu Kafe Kult löytyikin nopeasti ja pääsimme nauttimaan alkupaloja ja hengaamaan hienossa keikkamestassa.

Nälkä ehti jo tulla vieraisille mutta odotus palkittiin toden teolla. Ulos takapihalle viriteltiin grilli, jossa kelpasi grillata vartaita ja soijaleikkeitä uunipottujen & salaatin kyytipojaksi! Telkkarista tuli jalkapalloa - joitain kiinnosti joitain ei. Järkkärit epäilivät kuinka keikan yleisömäärän kävisi kun ilma oli mitä hienoin ja jalkapallokin perkele, mutta porukkaa tuli kuin tulikin ja illasta muodostui melkoisen mukava. Ruotsalaiset Kamikatzet paiskoivat reipasta kasari-hooceeta ja tytöt olivat muutenkin kivoja. Ehkä mukanansa ollut mymmelipullo auttoi asiaa, heh! Livemusiikin tauottua alkoikin sitten hurjat juomingit, mihin hurrien lisäksi ainakin syntymäpäiväänsä viettänyt kuskimme ja tietenkin kitaristikaksikkomme osallistui. Katzejen kitaristilaulaja teloi itsensä pahan näköisesti pudotessaan pakustansa suorinvartaloin naamalleen ja apu oli muutenkin hieman tarpeen nukkumapaikkojen löytämiseksi.

13.6. Itävalta, Innsbruck

Saksalaiseen tyyliin aamulla oli tarjolla komeaa aamupalaa ja illalliseen tyyliin sekin tarjoiltiin ulkoilmassa. Joillekin ei vaan tuntunut oikein eilisen jälkeen maistuvan, eh... Kiirettä ei ollut joten pakattiin auto hissukseen ja lähdettiin köröttelemään kohti Itävaltaa. Ruotsittarien kanssa oli tarkoitus mennä virkistävällä uimareissulle, mutta kun järvi viimein etsintöjen jälkeen löytyi se paljastui maksulliseksi uimavesihuvipuistoksi. Joku perheauto sai pari naarmua "kostoksi" moisesta... Hieno keikkamesta PMK löytyi helposti syksyiseltä Endstand-tourilta jääneiden hatarienkin muistikuvien perusteella. Ja siellähän se, lähestulkoon hyppyrimäen juurella. Mukavat ihmiset tekivät erinomaista ruokaa ja nettikoneita riitti lähes kaikkien surffattavaksi samaan aikaan. Ainut miinus paikassa olkoot jonkun paikallisen avohoitopotilaan suht rasittava pyöriminen mestoilla. Sen siitä saa kun ihmisiä ei ole muka varaa hoitaa kuntoon...

Keikkaa saatiinkin sitten taas odottaa melkoisen myöhään, kiitos jalkapallon. Mutta iltaottelun tauottua ihmisiä alkoi valua sisään todella kiitettävällä tahdilla ja tupa oikein tursusi Kamikatzejen aloittaessa. Meiltäkin sujui ja hiki tuli. Hetken hengauksen jälkeen roudaamaan ja katu keikkamestan edessä olikin melkoinen näky - siinä makaili jos monenmoista punkkaria sammuneessa tai lähes-sammuneessa tilassa. Kiva väistellä Ampeg-kaapin kanssa... Kamat saatiin kuitenkin autoon, hyvästeltiin hurrit ja yksi paikalle eksynyt kajaanilainen ja painuttiin läheiseen kommari-kommuuniin nukkumaan hyvät yöunet!

14.6. Saksa, Freiburg

Tänään olisinkin vuorossa pitkään odotettu suomi-ilta, sillä samalla keikalla soittaisivat myös Abduktio ja Armageddon clock. Jälleennäkeminen oli rattoisa ja illasta muodostui muutenkin hyvä, mikä tuttuun tyyliin avattiin taas mielettömällä aterialla, johon kuului alkukeitto ja monenlaista pääruokaa & salaattia. Keikka alkoi taas futismatsin jälkeen ja järkkärit, jotka ensin olivat ripustaneet salkoon maansa lipusta repimällä modifioidun punamusta-lipun, pistivät pokkana germaanian uniformussa pyrkiville 150e pääsymaksun! Muutama tyyppi jopa yritti sitään pelipaidassa mutta ei auttanut, joutuivat lähtemään kotiin kun kyseistä rahasummaa ei löytynyt! Porukkaa tuli hyvin ja kaikki pändit rokkasivat kun huomista ei olisi! Olimme suunnitelleet etukäteen, että soittaisimme Iron Maiden -tyyliin kolmella kitaralla Heikinkin ollessa paikalla, mutta tyydyimme kuitenkin tavanomaiseen kokoonpanoon. Joko tästä suivaantuneena tai Abba-Andyn synttäreitä juhlistaakseen Jomppa ruiskutti koko pändimme märäksi kaljasta formulavoittaja-tyyliin! Hieno tunnelma, hieno ilta ja mahtava meiningi! Iso osa porukasta jatkoi tietysti bailausta läpi yön, koska kaikilla olisi huomenna aikainen herätys, mutta voi meitä raukkoja, joilla olisi kartanlukua ja/tai ajamista edessään...

15.6. Italia, Bologna

Kello soi parin tunnin unien jälkeen mutta ei auttanut itku markkinoilla. Edessä olisi matka pitkälle Italiaan, johon kuului kaksi vittumaista rajaa ei-EU-maa-Sveitsissä ja pitkä kierto suorimmalta reitiltä, koska toinen maan Alppi-osuuden läpi menevistä tunneleista oli poikki tietöiden takia. Onneksi saatiin sentään mieletön aamupala yhdessä känniääliöidemme kanssa valvoneilta järkkäreiltä että oli sentään massut täynnä.

Eka raja oli muutaman kymmenen kilometrin päässä ja juopot olivat tietysti autuaasti sammuneina sikaosastolla. Huoltoasemalta piti ostaa muutaman kympin motaritarra ja siinä vaiheessa oli hyvä läpsiä univeikkoja vähän hereille. Tullimiestä ei onneksi kiinnostanut muutakuin se että olimme vain läpikulkumatkalla ja uni sai jatkua keskeytymättä. Ihan hyvä muutenkin, sillä useat bändit ovat joutuneet maksamaan levyistä ja muusta merchandisesta tolkuttomat verot. Matka sujui suhteellisen kivuttomasti, mitä nyt vuoristossa meinasi hieman jarrut kuumentua. Todella kuuma ilma ja hurjat nousut ja laskut - paha yhdistelmä pienemmällekin autolle...

Sveitsistä päästiin ulos kivuttomasti ja Italiaankin ongelmitta. Vaan uusia haasteita oli edessä kun illan keikkapaikan ohjeet olivat mystisesti kadonneet kansiosta. Internettiäkään ei löytynyt, eikä matkalla ollut oikein mitään Milanoa pienempää kaupunkia mistä sellaisen voisi löytää niin yritimme vain päästä perille puhelimessa annettujen suuntimien perusteella. Ja kuinka ollakaan keikkapaikka, joka oli vallattu ikivanha kivitalo keskellä isoa liikenneympyrää, löytyi tovin etsiskelyjen jälkeen! Siinä järkkäreitä odotellessa teimme kuitenkin hurjan huomion - yksi renkaistamme oli aivan puhkeamispisteessä! Hullua tuuria, ettei se ollut puhjennut missään alppien ylä/alamäessä - silloin olisimme olleet todella pulassa monellakin tapaa. Nyt saisimme uudet nakit paikallisten avustuksella seuraavana päivänä, jolloin olisi reilusti aikaa moiseen. Onni on joskus myötä näköjään meillekin...

Keikkamesta oli tosiaan härskisti keskellä vilkasliikenteisen tien liikenneympyrää ja illalla olikin hurja katsoa kun jengiä kerääntyi paikalle TODELLA paljon! Eka bändi oli yllättävän hyvää rautalanka / surffikamaa instrumentaalisti ja toisena soitti molemmat Italo-keikat kanssamme pelaava Sumo. Koukeroista hardcorepunkkia ja ihan ok. Meilläkin oli hyvä veto ja hiki lenti ihan uskomattomasti. Ulkona oli koko päivän ollut nelisenkymmentä astetta plussaa ja sisällä talossa varmaankin keikan aikana tuplasti. Allekirjottaneelta menikin puhti pois johtuen varmasti nestehukasta ja yleisestä väsymyksestä heti vedon jälkeen ja menin autoon nukkumaan. En tiedä kauan olin siinä ollut, mutta yhtäkkiä heräsin viereisen auton hälyyttimiin ja muiden ryntäämiseen kärrylle. Joku punkkarinretku oli sikaillessaan puhkonut viereen parkkeeratun avoauton rättikaton & laukaissut hälyt ja meidän pitäisi poistua paikalta mahdollisimman nopeasti ennen poliisin tuloa. Jotkut olisivat ehkä halunneet vielä hengata leppoisassa mestassa, mutta meikälle kelpasi nukkumaanpääsy erittäinkin hyvin. Ja pehmeät sängythän siellä oli - asia jota tourilla oppii arvostamaan hyvinkin nopeasti. Taju pois ja unta kuulaan...

16.6. Italia, Milano

Lähinnä paahtoleivästä ja hillosta koostuneen aamupalan jälkeen, jolla isäntä paljastui ainoaksi italialaiseksi teenjuojaksi, lähdimme etsimään rengasliikettä. Isäntä paahtoi skootterilla edeltä ja me autossa pelkäsimme jokaista kuoppaa, joka voisi koitua renkaamme kohtaloksi. Korjaamo löytyi ja Luigi (tai joku muu Saapasmaan Rasvatukka) lupasi uudet kumit iltapäiväksi. Meille jäikin hyvä päivä tsekkailla Bolognan kaupunkia. Jukka halusi ostaa espressokupit ja sellaiset löytyikin; Kuten myös helvetin hyvää vegaanista jäätelöä! Kahvinjuojat pumppasivat paikallisia sormustimen kokoisia kahvikupillisia ja taisipa joku ostaa pitsankin. Ja muutaman tunnin hengailun jälkeen automme oli taas kunnossa ja kävimme roudaamassa kamat keikkapaikalta kyytiin. Ja yöllisillä seikkailuillaan ollut laulusolistimmekin oli löytänyt takaisin, hyvähyvä! Sitten vaan kokka kohti Milanoa!

Leoncavallo oli tuttu paikka ja se löytyikin hyvin. Ja siellähän reilun merirosvo-habituksen omaava järkkärimme jo odottikin apupoikineen! Keikka oli jalkapallon takia siirretty pienempään baarirakennukseen, mutta eipä paikan intiimimpi tunnelma paljoa lohduttanut kun paikalle vaivautui lauantai-illasta huolimatta noin 20 nyökyttelijää. Abaut kuusivuotias pikkutyttö oli varmastikin kovin fani, vaati vanhempiaan ostamaan paitaa ja levyä! Meikkä meni taas autoon nukkumaan ja muut jatkoivat juopottelua - pitempään tai enemmän pitempään...

17.6. Ranska, Nizza

Aamulla osa porukasta vaikuttikin "hieman" huonovointiselta. Menimme läheiseen markettiin hakemaan aamupalatarpeita niin vieraileva kitarasankarimme oli jo siihen mennessä ehtinyt tyhjentää vatsalaukkuaan useampaan otteeseen. Ja poloisen tuoremehuostos-yrityksetkin menivät hutiin ja osoittautuivat makusiirapiksi! Moinen tekisi varmasti hyvää kun sappinesteet olivat jalkakäytävällä auton vierellä... Siinä sitten tehtiin sämpylää, syötiin mysliä ihan vaan pikkusen homeisista eväsrasioista ja muuta tyylikästä. Breakfast on the road you know...

Matka Nizzaan taittui rattoisasti komeita vuoristo- ja rantamaisemia katsellessa. Tiehän vie aivan Välimeren rantaa pitkin. Perille kyllä päästiin vallan mainiosti, mutta sitten alkoi hermoa kiristää - Kaupunki oli hirvittävä turistirysä, täynnä yksisuuntaisia ja sekavia teitä ja meillä oli tuhruinen kartta ilman suurinta osaa kadunnimistä, millä olisi ollut varmaan yhtä helppo navigoida missä tahansa tuntemattomassa kaupungissa. Kysyimme monta kertaa neuvoakin ja lopulta varmaan parin tunnin pyörimisen jälkeen pääsimme kävelyetäisyydelle pubista, jossa keikka tulisi olemaan. Mesta oli abaut metrin leveän kujapahasen varrella, eli auto piti puskea vaan jonnekin ja raahata kamat sisälle kauempaa. Keikka oli joidenkin tosi nuorten tyyppien säätämä ja kertoivat tehneensä ensimmäistä kertaa vegaanista ruokaa ikinä! Eli tämä illallinen koostui paahtoleivän palasta ja vihreästä salaatista. Kasvisosasto sai sentään jotain pastaa yms mut kovasti tsempatut lihahässäkät, mitä suurin osa safkasta oli, jäivät täysin koskematta kun ranu-tourikumppanimme Jack and the Bearded Fishermen oli myös vege-jengiä. No kai ne joku lokkaali sit popsi, siltä tää nykymeininki valitettavasti tuntuu vaikuttavan ettei kasvissyönti oo enää punk-skenessä itsestäänselvyys...

Tämänkin keikan piti alkaa ajoissa, mutta pa-kamojen kanssa oli jotain ongelmia. Ongelmia oli havaittavissa heti soundtsekin ensitahdeista alkaen, kun baarihenkilökunta säntäsi vääntämään namikoita pienemmälle... Partaiset Kalamiehet soittivat keikkansa, vetivät suht mitäänsanomatonta jamittelu-stoneria, jossa Sons of Saturn -Boriksen vaimo soitti bassoa. Harmi kun SoS ei voinut soittaa meidän kanssa rumpalinsa sairastuttua. Vaan meidän mennessä lavalle muutenkin hirveällä kiireellä alkoi heti valitus liiallisesta volyymistä. Ja kun Papan ISOJA ja KOVAÄÄNISIÄ rumpuja ei voi kääntää pienemmälle niin keikka näytti ensin loppuvan alkuunsa. Saimme kuitenkin neuvoteltua hetken lisäaikaa ennenkuin poliisit hyökkäisivät keskeyttämään illan ja yritimme paiskoa loput biisit minkä ehtisimme. Ja eiköhän heti soiton jatkuttua joku urpo aloittanut tappelun yleisön joukossa! Onneksi tilanne kuitenkin rauhottui ja saimme paiskoa tynkäsetin päätökseen. Olo oli kyllä melkoisen pettynyt; ihmiset olisivat halunneet kunnon keikan emmekä me pystyneet sellaista tarjoamaan. Vielä kun baarin henkilökunta ei suostunut antamaan enää mitään juomista olo oli todella kurja. Onneksi joku järkkäreistä sai puhuttua järkeä ja jostain ilmestyi pari sikspäkkiä pahimpaan hätään.

Yöpaikka oli jossain hellwetissä parin tunnin ajomatkan päässä ja eväskaljat olivat tarpeen. Onneksi takakontista löytyi "pari bisseä" kun mikään huoltoasema ei suostunut myymään. Perillä oli ilmeisesti vielä jotain partypartyä, mutta allekirjoittanut simahti ensimmäiseen kohdalle osuuneeseen sänkyyn.

18.6. Ranska, Lyon

Aamu valkeni kuumana ja pian patonkiaamiaisen jälkeen olimmekin matkalla kohti rantaa jossa suomipojan kelpasi polskutella Välimeren tyrskyissä. Aurinko porotti todella kuumasti ja Pleksipeksi polttikin selkänsä ihan kunnolla. Matka Lyoniin taittui rattoisasti mitä nyt perillä vähän eksyttiinkin tsekkaamaan väärälle puolelle jokkee (sinne missä maksulliset naiset majailivat asuntovaunuissaan...) kun Karvaisten Kalamiesten kitarataiteilija ei oikein ollut perillä missä keikkapaikka sijaitsi. Mesta oli kyllä ehkäpä reissun erikoisin; erittäin tyylikäs ravintolalaiva kaupungin läpi virtaavan joen varrella! Puitteet olivat kohdallaan, mutta pari asiaa ei oikein osunut; Ruuaksi tarjottu kuulemma helvetin hyvä piirakka ei ollut vegaanista joten hihhulit saivat taas pelkkää salaattia. Myöskin yleisömäärässä olisi ollut vähän parannettavaa; parisenkymmentä nyökyttelijää jätti tunnelman kovin kylmäksi ja keikkaliksan laihaksi. No ei aina voi voittaa...

19.6. Ranska, Besancon

Pitkien yöunien ja patonkiaamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan paahtavassa helteessä kohti seuraavaa keikkapaikkaa. Tsekkasimme lähtiessä renkaat ja mekanikko-Pleksi heitti vitsaillen että kumeissa näkyvät pienet halkeamat voisivat äärimmäisessä tapauksessa johtaa pinnoituksen irtoamiseen lukkojarrutuksessa. Ja jumalauta mitä kohtalon ivaa tapahtuikaan parin tunnin päästä moottoritiellä, 120km/h vauhdissa ja rekkaa ohittaessa! Rengas ei onneksi puhjennut ja Peksi sai pidettyä auton hallinnassa, eikä edes irronnut pinta osunut takana tulleeseen autoon sen pahemmin. Tilanne oli kyllä melkoisen ankea varsinkin kun automme tunkki oli samaa kokoluokkaa jos yrittäisi kaivaa hautaa haarukalla. Onneksi paikallisia oli mukana ja ONNEKSI rengasrikko tapahtui juuri levikkeen kohdalla, missä oli tiepalvelupuhelin. Hetken kuluttua "team ahma" saapui paikalle ja avulias herrasmies vaihtoi renkaamme nopeasti ja ennenkaikkea ilmaiseksi - normaalisti tilanne kuulemma menee niin, että tiepalvelu soittaa vaan hinausauton, joka sitten hinaa uhrin lähimpään kaupunkiin hitonmoisen laskun kera. Jälkiviisaathan tietenkin voisivat nyt spekuloida, että olisi kannattanut vaihtaa kaikki renkaat Bolognassa, mutta mistä sitä amatööri tietää kun rengas silmämääräisesti näyttää ihan kelvolliselta.

Köröttelimme hissukseen vararenkaalla lähimpään kaupunkiin, koska päätimme hoitaa kumit kuntoon mahdollisimman pian ennen seuraavaa rikkoa. Ja uskomaton tuuri jatkui; liikkeet olivat menossa juuri kiinni, mutta eräs suostui vielä hoitamaan hommat kuntoon ja pian matka jatkui vimosen päälle tuoreilla kumeilla! Keikkapaikka oli taas kellaribaari, missä lämpötila oli jo ennen illan aktia kiehuvan kuuma. Ja jumalauta mikä sauna paikasta muodostui, kun koko luola ahtautui täyteen ihmisiä! Hikisen vedon jälkeen baarin pitäjä ajoi kaikki ihmetykseksemme ulos ja tuli itsekin perässä lukiten ovet. Syykin selvisi pian kun poliisipartiot karauttivat paikalle tsekkaamaan meiningin. Valitusta oli kuulemma tullut, mutta kun baari oli nyt "kiinni" niin omistaja selvisi pinteestä. Kyttien kaiottua roudiroudi ja keikkajärkkäreiden kommuunnille nukkumaan. Osa jaksoi taas bailata...

20.6. Ranska, Pariisi

Tähän väliin piti tulla aluksi kiertueen ainoa vapaapäivä, mutta mielummin sitä aina keikan soittaa! Siispä nokka kohti Pariisia ja hyvissä ajoin saavuimmekin pienenpienen baarin luo. Luulimme aluksi, että mestassa on joku kellari tai yläkerta missä soitto tapahtuu koska paikassa oli neliöitä ehkä kymmenkunta! Mutta ei, siihen pitäisi mahtua. Ensin kuitenki auto parkkiin ja tappamaan aikaa... Parkkimaksua ei voinutkaan hoitaa perinteisesti kolikoilla vaan meidän piti ostaa joku Pariisi-rahakortti, millä homman sai hoidettua. Jostain syystä kioskin täti myi meille invaliidi-tunnuksilla varustetun yksilön; retards on the road... Harmi että keikkamesta oli kovin kaukana kaikista Eiffeltornista ja muista keskustan nähtävyyksistä; jouduimme tappamaan aikaa syömällä maassa maan tavalla eli ranskalaisia pottuja ja ostamalla halpaa viinaa...

Aikamme odoteltuamme myös keikan säätänyt La Fraction -laulajatar Magali saapui paikalle eväspatonkien kanssa. Ja yllätykseksemme paikalle tuntui löytävän myös paljon muitakin keikasta kiinnostuneita; myös kanssamme lavan jakanut Meksikolainen grindcore/crustcore-pumppu. Hurjan keikan jyystäneet latinot olivat olleet kovin huolissaan eurooppalaisen ruoan laimeudesta, joten mukanaan oli tuhansia pikkupusseja paikallista tabascoa. Hot stuff! Myös meidän keikka onnistui erinomaisesti ja pienenpienee pubiin pakkautunut monikymmenpäinen yleisölauma sai nautia hyvästä shöwstä! Nice! Pelin jälkeen ei pystytty kauaa hengähtämään, sillä toinen tärkeämpi matsi olisi alkamassa ja baari pitäisi saada taas jalkapallokatsomokäyttöön! Eli soittokamat nopeasti autoon ja ulkopuolelle nauttimaan kuskusista ja Parriisin leppoisasta meiningistä!

Parkkipaikan löytäminen Magalin kämpän lähettyviltä olikin sitten vähemmän leppoisaa. Sompailimme varmaan tunnin tai enemmänkin tupatentäysillä kaduilla ja ja päädyimme jättämään auton totaalisen kielletylle paikalle johonkin apteekin pihaan. Meikkä jäi autoon pelkäämään ympärillä pyörineitä gangstereita ja muut suunnistivat yölliselle extreme-vaellukselle hylätyille metrokiskoille ja katselemaan mm Eiffelin valospektaakkelia joltain kukkulalta, mihin piti kiipeillä aitojen ja muiden porttien yli. Onneksi en lähtenyt mukaan...

21.6. Saksa, Aachen

Aamulla tuli äkkiherätys kun lappuliisa kolisteli vaunumme ovia. Emme jääneet odottamaan mahdollisia rengaslukkoja / hinausta vaan lähdimme etsimään uutta sallitumpaa parkkipaikkaa ja onneksi sellainen löytykin kohtuullisen matkan päästä. Aamupala oli kohdallaan, vegaanisia croissantteja, öljyyn säilöttyä munakoisoa ja hyviä hedelmiä plus erilaisia juustoja niille kelle kelpasi. Ja tiätenkin pätönkiä. Uusi La Fraction -pitkäsoitto kuulosti masteroimattomanakin ihan helvetin hyvältä - harmi ettei tuleva kiertueensa yllä pohjolaan asti. Hyvästelimme ihanan emäntämme ja lähdimme ajamaan kohti viimeisiä Saksanmaita...

Olimme Aachenissa hyvissä ajoin ja pääsimme taas kuluttamaan aikaa varmaankin sata metriä maan alla sijaitsevaan keikkabunkkeriin. Onneksi kikkerin lisäksi juomista riitti ja pian myös ruoka saapui - ja jumalauta mitkä tarjoilut! Oli tofua jos jonkinmoisessa muodossa, levitteitä, salaatteja ja vaikka mitä valtavaa! Harmi ettei keikasta tullut ihan ruoan arvoista menestystä. Yleisöä oli aika vähän ja se keskittyi vain nyökyttelemään. Lämppäreinä oli tietenkin paikallisten tuttujen Six Bullet Plan ja aika hurjan kuuloinen ns. macho-hardcore-bändi, jossa oli varsin tulinen turkkilainen laulaja! Vokalisti kuulosti oikeasti miljoona kertaa vihaisemmalta ja katkerammalta kun kukaan Rick ta Life ja varsinkin äidinkielelään esittämissä biiseissä oli melkoinen lataus! Kamat jäi yöksi kellariin ja meistä artisteisa osa diskoon, osa järkkärin pahnoille nukkumaan...

22.6. Saksa, Mülheim

Aamulla ei ollut kiire mihinkään ja saatiin rauhassa nukkua pitkään ja hartaasti. Kitaristikaksikko kuskilla vahvistettuna suuntasi pesulaan hoitamaan loppureissulle puhtaita kuteita ja me Jukan kanssa mentiin keikkamestalle putsaamaan rumpuja ja inventoimaan merchandise-tilannetta. Hyvin lähti kura tiskivedellä DW:n pinnasta ja hyvin oli myöskin paidat tehneet kauppansa. Kun hommat oli hoidettu ja auto pakattu oli aika päästä ostelemaan järkkärin levykaupalle, sillä sieltä löytyi viimein hyvä valikoima kohentamaan vähäistä osteluprosenttia. Joskus on tullut nimittäin hankittua satakin älpeetä yhden kiertueen aikana ja tällä reissulla ei ollut tähän mennessä löytynyt kuin pari hassua. Sen sijaan falafelin löytäminen tuntui vallan mahdottomalta, mutta onneksi sentään ranskanpottuja saatiin kurnivaan mahaan. Mehiko-grindaajien chili-maistiaiset piristivät annosta kummasti!

Matka Mülheimiin taittui rattoisasti ja siellä päästiin suoraan ruokapöytään! Kiertueella ei kyllä tarvitse pelätä nälkäkuolemaa! Illasta muodostui mukava, jengiä tuli paikalle hyvin, australialainen Pisschrist oli helvetin kova ja omakin keikka sujui. Ja afterpartyt kikkerin ja erinomaisen soundtrackin (mm Murder City Devils, Roky Erikson jne) kera kruunasivat yön - Viina virtasi, ja joku oli jopa unohtanut mestoille puolikkaan übersee-rommin, mikä tyhjeni hyvin nopeasti! Kun lokkaalit viimein aamun sarastaessa luovuttivat ja veivät meikän, Pleksin ja Luukkaisen nukkumaan yläkerrassa sijainneeseen "jumppasaliin" alkoi hämeenlinnalais-kaksikko vetää sellaista shöwtä etten ole vähään aikoihin nähnyt. Kuvittele suomipojat n viidentoista promillen humalassa ensin seinäkiipeilemässä, yrittämässä hyppiä voltteja ja lopuksi vielä painimassa sekä makuupusseissa että ilman. Jumalauta.

23.6. Saksa, Göttingen

Aamu valkeni hilpeissä tunnelmissa. Niin, eihän sitä krapulaa oo ku o viel känisä... Aamupala oli uskomaton, oli tuoreiden sämpylöiden ja tofu"munakkaan" lisäksi jos jonninmoisia levitteitä ja hedelmäsalaattia! Kelpasi siinä auringonpaisteessa nautiskella. Lähtiessä kurvattiin auto keikkapaikan vieressä sijainneen marketin pihaan ja hoidettiin tuliaisasiat kerralla kuntoon. Muiden ostoksia en muista, mutta itse taisin ostaa parisenkymmentä pulloa viskiä, rommia, mymmeliä, vodkaa, ouzoa, yms yms. Ja tietenkin hillitön kasa vitamiineja. Kassaneidot ilmeet olivat paljon puhuvat....

Göttingenin keikkamesta on legendaarinen sekä paikkana että ruokansa puolesta. Ja taaskaan ei tarvinnut pettyä; currytofu oli nimittäin jonkin verran kohdallaan! Illasta tuli muutenkin huikea, sillä keikka oli paikallisen El Mariachin viimeinen, joten sali oli tupaten täynnä ja meistäkin toki tykättiin. Hieno ilta, hieno meininki!

24.6. Saksa, Bremen

Saksalaisittain normaali eli erinomainen aamiainen oli vasta iltapäivällä, joten toipuminen onnistui hyvin ja helposti. Matka jatkui ja vuorossa oli Bremen, missä keikkamestan ulkopuolella oli tarjolla jalkapalloa isolta screeniltä. Ja voi luoja sitä mekkalaa kun isäntämaa meni jatkoon. Koko kaupunki tuntui sekoavan, kaikki autot ajoivat torvet pohjassa ja joka ikkunasta oli joku puoliksi ulkona heiluttamassa Saksan lippuja! Hulluja...

Hullua oli myös ruokatarjoilu. Erilaisia laatuja oli vaan niin montaa, että jo pelkkä kaikkien tofujen ja muiden maistaminen sai aikaan ähkyn. Onneksi sulatteluun oli reilusti aikaa ja hengailu tuttujen kanssa olikin rattoisaa - Paikallinen Hodz oli ollut edellisen Saksa-tourin paras bändi ja tällä kerralla kyseinen kunnia ei tullut enää edes yllätyksenä. Bändissähän soittaa mm ex-Harum Scarum -Toni ja musa on hiton hienoa melodista punkkia naislaululla. Kun coverina tuli vielä Curea niin meikkä oli täysin myyty. Onneksi omakin keikka onnistui hyvin ja ilta oli kaiken puolin mukava. Viimeiset drinkit Hodzien kanssa otettiin yömestan alakerrassa olleessa salakapakissa...

25.6. Saksa, Flensburg

Aamupala oli kävelymatkan päässä Tonin kämpillä ja huh huh mitkä tarjoilut siellä olikaan. Uskomattomia itsetehtyjä levitteitä ja leivonnaisia! Moisen kohtelun jälkeen sitä kyllä oppii itsekin tarjoamaan keikkaileville bändeille kunnon sapuskaa sekä ennen että jälkeen soiton. Ähky päällä suuntasimme kohti viimeistä keikkapaikkaa eli Flensburgin perinteistä Volksbadia ja siellähän ne edelliskiertuekumppanimme Hallo Kwittenistä jo odottivatkin! Ja pian paikalle tupsahtivat myös Turbostaatit, Achtung Himmel Donnerwetter! Kohtaamiset eivät jääneet tosin tähän, sillä myös takahuonetarjoilut ja sapuskat olivat edellisiltä käynneiltä tutuksi tulleita eli erinomaisia ja pian myös ruotsittaret eli Kamikazet kurvasivat paikalle. Siihen ne ilonaiheet sitten jäivätkin, sillä illasta muodostui äärimmäisen ankea. Katsojia saapui alle 20kpl, hurrit lähtivät himaan heti oman soittonsa jälkeen ja meidänkin keikka oli varmasti reissun huonoimpia. Mahtava touri olisi kyllä ansainnut paremman päätöksen mutta kuten The Murder City Devils taas sanoisi "the show was bad but the drinks were free..." Varsinkin kitaristikaksikko otti tästä kaiken irti ja aamulla klo 6 lähtiessämme ajamaan kotia kohti poimimme mukaan sekopäisen, housut kintuissa hortoilevan kitarasankarin, joka huutamalla yritti epätoivoisesti löytää Hans-nimistä henkilöä sateisesta satamasta...

26.6. Saksa-Tanska-Ruotsi, Tukholma

Sade senkuin yltyi kotimatkan edistyessä ja Tanskassa, heti kun olimme maksaneet itsemme kipeäksi siltamaksuilla, kuskin puoleinen lasinpyyhkiä meni yksinkertaisesti juuresta poikki. Vesisade oli ehkä rajuin mitä olin koskaan todistanut ja automme kuljettaja ei näe käytännössä yhtään eteensä. Kiva kiva... Yritin sitten kartturina antaa vinkkiä missä tie sijaitsee ja körröttelimme pikkuhiljaa Ruotsiin, missä edellisyön juomasankarit alkoivat jo heräillä. Pyyhkijä todettii mahdottomaksi vaihtaa ja yritimme lastoittaa katkosta parhaan taitomme mukaan sekä nippusiteillä, letkunkiristimillä että roudarinteipillä mutta tuloksetta. Systeemi toimi yhden pyyhkäisyn ajan ja motarivaudissa olevat ilmavirtaukset nostivat systeemin sen jälkeen irti lasista. Onneksi vesisade ei enää ollut aivan infernaalinen ja selvisimme jotenkuten Tukholmaan. Falafelitkin saatiin kun LaBe oli ensin pessyt juoppohulluuskohtauksen vallassa kasvoväreillä maalamansa naBe-setä-nenän ja ns. aatu-viikset pois, mutta kymmenen annoksen sijaan saimme silti vain yhdeksän! I'll kost! Satamassa, mitä oli jostain syystä vähän helvetin vaikea löytää, Luukkainen kätkettiin penkin alle ja matkustimme perinteisesti neljällä maksaneella. Laivassa odotti partojen ajo viikset säästäen, sauna porekylpyineen ja onneton disco-meininki. Siljan onnettomasta tax-freestä ei löytynyt edes vanilja-koBua, stna...

27.6. Koto-Suomi

Jos reissussa on mukavaa niin kyllä kotiinpaluukin maistuu mahtavalta! LaBe jäi Helsinkiin, Pleksi Hämeenlinnaan ja meikkä hyppäsi Tampersterista junaan ja Jynkkylään. Voi kumpa auto veisi edes kerran kiertueelta kotiin asti... Lopputuloksesta ei voi olla kun tyytyväinen; Reissu oli kaiken puolin varmastikin yksi bändin historian parhaista. Levyjä ja paitoja ei ole koskaan myyty näin paljoa ja keikatkin olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta hyviä. Toivottavasti mahdollisimman pian uudestaan! Isoimmat kiitokset vielä LaBelle ja Pleksille koko orkesterin puolesta!

<-BACK TO THE TEXT