MANIFESTO JUKEBOX JAPANISSA -TAAS!

6.4.
Matkaan lähdettiin monen mutkan kautta iltapäivällä. Lentokentältä hankittiin japanialaisille nestemäisiä tuliaisia, puoliksi tietysti toivoen etteivät ne tykkäisi suomalaisten viinaksien eksoottisesta mausta ja että ”jouduttaisiin” juomaan ne itse, heh! Olihan siinä aikaa myös vertailla kuinka huimaavia nuudelimääriä itse kukin oli mukaansa varannut parin vuoden takaisen reissun nälkiintymisestä viisastuneena. Nyt ollaan kyllä varauduttu niin hyvin että varmasti saadaan läjäpäin ruokaa joka paikassa, heh!

Jännittää. Ei itse tuleva kiertue vaan lähinnä se mitä Suomessa meidän poissa ollessamme tapahtuu Combat Rock-rintamalla. Täydelliseen CRI-tyyliin kiertue onnistuttiin ajoittamaan ei ainoastaan pääsiäisen kieppeille jolloin lentoliput ovat tyyriimmillään, myös juuri kriittiseen aikaan ennen Combat Rock Shop:in avaamista. Onneksi sentään kiertue vaikuttaa etukäteen niin hyvältä kuin kiertue voi vaikuttaa - levy on ilmestynyt juuri oikeaan aikaan ja kuulemma jo kolme kuukautta sitten Endstandin kiertueella jengi ympäri maata oli hehkuttanut tätä meidän tulevaa reissua… saapahan nähdä sitten mikä vastaanotto tulee olemaan. No, kunhan pääsisi muutaman kerran kylpylään ja saisi tofua jossa ei ole turskaa joukossa!

7.4.
Matkalla tuli nautittua rommia kun nukkumisesta ei kuitenkaan olisi tullut mitään. Hyvinhän tuo yö sitten menikin, aamu oli hiukan eri tarina. Pekingin lentokentästä ei ole juurikaan kerrottavaa paitsi että sai sieltä nuudeleita. Hyvä niin sillä Air China hävisi Finnairille sata nolla ruoka-osastolla.

Japaniin päästiin ongelmitta ja ajeltiin junalla Tokion Ueno-asemalle odottelemaan Yoichia. Ja kyllähän tuo onneksi tulikin melkein ajoissa korjaamaan meidät parempaan talteen sieltä maleksimasta. Sitten lisää ruuhkajuna-ajelua japanilaisen ihmisen kokoiset rinkat selässä ja Yoichin kämpille syömään eväitä. Kyllä silloin ei tehny kylmä kalja pahaa!!

Elvyttiin sen verran että käytiin vielä kylillä ihmettelemässä neonvaloja ja tuhlaamassa jo alun perinkin laihaa matkakassaa paikallisissa punk-tavarataloissa. Kun siltä reissulta palattiin luulin kellon jo olevan hyvinkin paljon mutta sehän olikin yhdeksän. Tästä huolimatta suomalaisia alkoi putoilla riviin sohvalle.

8.4.
Aamulla heräiltiin tyytyväisinä 14 tunnin torkkujen jälkeen, ai ai! Aamu olisi kyllä ollut huomattavasti parempi jos ei oltaisi heti jouduttu kuulemaan mogulilta että Assault oli joutunut perumaan perjantain keikan sukulaisen kuoleman vuoksi. Perkele!

Ja sitten taas kaupungille. Ohjelmassa yllättävästi levyjä ja temppeleitä, hyvä skene molemmilla! Illalla takaisin kämpille syömään Suomen-tuliaisia eli nuudeleita. Sen jälkeen pyydettiin että jos vielä käytäisiin pyörähtämässä ulkona ja juotaisiin vaikka kaljat ja näin todella tehtiinkin. Ostettiin lähikaupasta kaljat ja käveltiin niin kauan kun tölkissä sitä kaljaa riitti. Olisi ehkä pitänyt tarkentaa että kyllä muutakin voi tehdä, käydä vaikka baarissa… no, kun tätä lopulta yritettiin ja paikallinen hintataso kävi selville niin oltiin jo hyvin tyytyväisiä pussikaljan kiskontaan. Istuttiin sitten kämpillä ja rohkaistuttiin kysymään josko Assaultin saisi säädettyä millekään muulle keikalle vaan eipä onnistunut sekään.

No, silti oli kyllä leppoisa ilta, oli hyvinkin hyvä että oltiin päätetty tällä kertaa tulla paikalle paria päivää ennen ensimmäistä keikkaa. Päivän päätteeksi saatiin vielä Yoichin meille varaamat lahjat eli pienet muoviset tofu-miehet joka pojalle! Sellaiset pääsiäismunayllätystyyppiset palikkapäät. Ihme kansaa nämä. Antin saama Poison Tofu oli kingi!

9.4.
Tämähän oli meikäläisen syntymäpäivä. Muilla oli taas kerran paremmat unenlahjat joten juhlistin aamua yksikseni hakemalla lähikaupasta jäälattea ja tofukääröjä. Onneksi I Excuse saapui pian paikalle, olivat ajaneet Kiotosta 12 tuntia pikkutietä pitkin joten tuore oli meno heilläkin. Mutta eipä silti auttanut kuin lähteä heti nuudelinsyönnin jälkeen ajelemaan keikkapaikalle toiselle puolelle Tokiota sillä japanilainen aikataulu on aikainen!

Keikkapaikka Broad Heart Club oli vielä pienempi mitä nämä paikat yleensä, ja sijaitsi Senseless Recods-nimisen punkkikaupan yläkerrassa joten shoppailutarpeita sai siinä vaivattomasti tyydytettyä myöskin. Käytiin kylillä pyörimässä äänitarkastuksen jälkeen ja Maailman Virallinen Punk-kenkä scene eli Vanssit oli kunnossa, pakkohan sitä oli ostaa ku halavalla sai! Sit valuttiin takaisin klubille jossa pelit olivat pikkuhiljaa käynnistymässä ja paikka täyttyi. Paikallisista pändeistä ei kyllä ole paljoa sanomista paitsi että kolme neljäsosaa Assaultista oli saapunut paikalle ja mukavaa porukkaa olivat. Oli hieno nähdä I Excuse taas lavalla ja myös oma keikka meni hyvin, onnistuttiin avaamaan peli tyylillä! Assault-osastokin piti kuulemastaan siinä määrin että ottivat ohjat käsiinsä, soittivat kiertueen viimeisen keikan järjestävälle klubille ja vaativat päästä soittamaan sitten! Ja vaikka tämä oli jo tuomittu mahdottomaksi mogulimme toimesta niin kyllähän se sitten onnistui!

10.4.
Kävi sitten selväksi pelin henki heti kärkeen. Tällä kiertueella tultaisiin istumaan autossa pitkään ja hartaasti. Viime kiertueella sitä vaan pröystäiltiin moottoritiellä maksoi mitä maksoi mutta nyt ei ollutkaan alla uutta pitkäsoittoa joka myy kuin leipä… se tuli sitten istumalihaksilla maksettavaksi se. Eli pikkuteitä matelemalla säästi ”helposti” vähintään kymmeniä euroja päivässä.

No, Sendaihin päästiin aikanaan ja löydettiin keikkapaikka morsiuspukuliikkeen alakerrasta. Somaa. Siellä vedettiin verhoja kiinni kun suomalainen asettui kamat kannettuaan jalkakäytävälle lepäämään, mahtoi tosiaan sovitushommat häiriintyä… sitten taas pakolliselle levykauppakierrokselle ja olihan hyvä skene taas, Karihtala pääsi upottamaan omaisuuksia vanhaan japsipaskaan ja Combat Rock oli vähintään hyvin edustettuna uusissa valikoimissa, siistii!
Illan keikka oli tavanomaista monipuolisempi ja sekös oli siistiä. Ensimmäisenä soitti joku melolätkytyspändi joka ei ansaitse nimeään mainittavan mutta tokana pelannut The End oli siisti, sellaista Envy-henkistä emorytinää, vähän liikaakin yritystä paikoitellen mutta piristävä silti! Samoin seuraava bändi, HG Factille levyttävä Rise And Fall toimi, melodisempaa rähinäemoa vetivät ja toimi kyllä! Sitten spesiaalivieras eli Total Fury – ja lähtihän se! Levyllä en ole oikein piitannut, liikaakin kihinää, mut keikalla oli saatanan raivokasta punkkia, hoitivat homman kotiin! I Excuse luonnollisesti loisti ja MJ yritti parhaansa mukaan seurata esimerkkiä, kai se jotenkin meni.
Sitten siirryttiin jatkopeleihin jossa illan isäntä huvitti meitä kaukaisia vieraitaan muun muassa oksentamalla vaaleanpunaista ainetta ja asettumalla nukkumaan käyttäen tuottamaansa lätäkköä tyynyn sijaisena…

11.4.
Ankea aamu. Päästiin sentään aamupalalle nuudelibaariin jossa ei oltu roiskittu turskaa ihan joka tuotteeseen, tämä hiukan lohdutti. Sitten taas muutama tuskallinen maaseutua halkoen, siellä oli ruuhkaa kun lokaalit parveilivat parhaille kirsikankukankatselupaikoille. Ja perillä pääsi viimein myös suomalainen ihastelemaan näitä japanin kevään kauneimpia merkkejä, ai ai!

Keikasta ei ole pahemmin jälkipolville kerrottavaa paitsi paikan sadistiset omistajat jotka pyörittivät nauhalta MJn lohduttoman epävireistä keikkaa taukoamatta siihen asti kunnes viimeisetkin juntit ymmärsivät paikalta kaikota. No, tuo oli varmasti tehokas tapa. Viimeistään tässä vaiheessa oli käynyt tuskallisen selväksi että lainaksi saamamme kitarat eivät olleet ihan parasta mahdollista tavaraa, kun vire kesti parhaimmillaan kolmanteen tahtiin asti ja molemmat kitarat juhlii normaalitilanteessa korkeammilta kieliltä suuren osan ajasta niin saatana että on voinut sävelkorvaa särkeä! Kyllä vitutti.
Kaiken kruunuksi ei saatu tästä kaupungista yöpaikkaa. Mahtoiko lokaaleilla olla vielä muistoissa parin vuoden takaiset koitokset joissa suomalaiset joutuivat juomaan suuren osan tuliaisistaan…?! Yhtä kaikki ajettiin sitten muutama tunti Naganon olympiakaupunkiin joka sentään onneksi oli oikeassa suunnassa. En tiedä keitä hyväntekijämme olivat mutta eivät ne ainakaan köyhiä olleet – suomalainen sai levittää paskaiset makuupussinsa valtavan kultaisen kotialttarin eteen ja nukahtaa siihen.

12.4.
Kartanon emäntä tarjoili aamupalaksi riisi-levä-luumu nyyttejä, maku oli ehkä turhan paikallinen siihen aikaan aamusta nautittavaksi, eh… no, sitten autoon ja Kiotoon, I Excusen kotikaupunkiin. Majoituttiin laulaja Gonin luo ja lähdettiin temppelikierrokselle, on ne vaan hianoja! Sit pelipaikalle ja äänitarkastuksen jälkeen Record Shop Baseen josta kirkkain muisto on kuinka Karihtala onnistui löytämään X:n Los Angeles-LPn pilkkahintaan sokeiden silmieni edestä. Oli pakko kiskoa keikkapöhnä.

Kyllä oli taas kova keikka edellisillan pelleilyn jälkeen! Paikalliset pistivät parastaan, oli siellä mm. Futuresin miehistöä sisältänyt uusi bändi Anti Justice sekä Base-päällikön luotsaama Outnauts. Oli maanantai joten ymmärrettävästi paikka ei ollut ääriään myöten täynnä, mutta laatu kyllä korvasi määrän ja keikka oli myös MJn osalta huikea, tunnelma oli läsnä! Oli erittäin ilahduttavaa että I Excusen kotikentällä tuolla tavalla räpsähti! Tämä herkisti myös Snuffy Smilen sikariportaan höveliäisiin tunnelmiin, yöpaikassa loihdittiin monen lajin ateriaa ja alettiin kertomaan erinäisiä totuuksia tästä elämästä ruuvimeisseleiden siivittämänä… erityisen tärkeää japanilaiselle tuntui olevan tietää kuka meistä on kovin ryyppymies. Moguli oli vahvasti jo etukäteen päättänyt että Karihtala se on joten ei ollut vastaan sanomista kun perusteluakin riitti. Tänä iltana meille varmasti puhuttiin enemmän kuin viime kiertueen aikana yhteensä!

13.4.
Suuntana Tokushima, IE-kitaristi Masan kotikaupunki. Ja luoja, oli sitten kera tyttöystävänsä Hiron valmistanut meille sellaiset kasvis-sushi-tarjoilut että taju pois! Mitäs muuta sitten tapahtuikaan, ei oo pahemmin jäänyt mieleen. Perus keikka, no, tiistai… mutta jälkipelit sitten. Moguli-Yoichi oli luvannut meille että tämä on sitten paras mahdollisuutemme istua iltaa I Excusen ynnä muiden kanssa ja se todella hyödynnettiinkin, saatiin käyttöömme joku maaseutubaari, mikä lie, ja siellä saatiin tehdä ruokaa ynnä muuta. Musatkin oli kohdillaan kun rokin kuninkaalle, MBB-basisti Georgelle tuliaisiksi tuotu Roadrunner-älppy rävähti lautaselle ja nupit kaakkoon!

14.4.
Mogulilta oli jäänyt sanomatta että herätys on sitten aikaisin. Perverssiä japanilaista huumoria vai hä?! No, ajomatka oli sitten tavallistakin pahempaa tuskaa. Maisemat oli kyllä vielä tavallistakin hienompia, sellaisia pieniä vuoristoisia teitä ajeltiin. Perillä oli luojan kiitos huikea nuudelibaari, oli limua ja tofua ja kaikkea. Siihen päälle vielä päälle kylpy perinteisessä kuumassa lähteessä niin ai ai!
Keikkapaikka oli mukava kellarikerroksen rokkibaari. Siellä tuli nähtyä yksi reissun ehdottomasti piristävimmistä bändeistä, Big Hand Family nimeltään. Siinä oli japanilainen opiskellut varmasti vähintään ammattikoulun oppimäärän amerikkalaisia hardcorevideoita ja oppi laitettiin käyttöön japanilaisella raivolla ja tunteella! Eli kaikki liikkeet ja musa niin kohdallaan kuin voi mutta silti samaan aikaan rento ja oman tuntuinen meno. Tämä oli vielä kotikenttä tuolle porukalle ja meininki oli sen mukainen. Big Hand Familyn setin jälkeen ei voitu päästä kuin alaspäin ja sinne sitä kitarat villisti epävireessä kirskuen syöksyttiinkin…

15.4.
Taas herättiin ajoissa ja köröteltiin muutama tunti ennen pääsyä meritunnelmiin, siirryttiin lautalla Japanin eteläisimmälle saarelle. Odotukset oli korkealla, nähtäisiin vihdoin 1000 Travels Of Jawaharlal! Ja luoja että se hetki kun bändi aloitti settinsä olikin juhlaa. Kannatti tulla tänne asti tsekkaamaan!

16.4.
Juhlapäivä ainakin ajomatkan suhteen, vaivainen parin tunnin pyrähdys 1000 Travelsin kotikaupunkiin Kokuraan. Siellä päästiin keilamaan laulaja Kojakin johdolla ja Luukkainen hämmensi kaikki tolkuttomalla kaatoputkellaan. Saatiin Kojakin luona lähes saksalaistyyppinen ateria ennen keikkapaikalle lähtöä, oli poika laittanut viime kesäisen euroopankiertueen opit hyvin käyttöön!

Myös illan keikkapaikka oli kiertueen eurooppalaistyyppisin eli kaaos- ja epäjärjestyskerroin oli japanilaisella mittapuulla huomattavissa lukemissa. Tämä kaupunki oli kuuleman mukaan eteläisen Japanin pahin yakuza-keskittymä ja samalla kadulla pelipaikan kanssa oli useampikin ”firman” konttori. Mahdotonta sitä tietenkin oli suomalaisen huomata vaikka tiettyä varovaisuutta kehotettiinkin ulkona liikkuessa noudattamaan, tiedä häntä kuinka vakavasti kun kielimuuri oli helpommassakin asiassa liki ylitsepääsemätön…

Itse keikka oli kovin hiljainen, maanantaina tai tiistaina olisi ollut hyvinkin OK välipalapäivä mutta harmitti niin hiljaisen paikan sattuminen perjantaille kun tiesi matkan taloudellisen tilanteen lohduttomuuden. No, ainakaan Luukkainen ei moisista välittänyt vaan räväytti kehiin shown joka muistettiin vielä kiertueen loputtuakin ehkä kovimpana esityksenämme. Tällä kertaa suoritusta ei palkittu juhlilla vaan koko yön ja seuraavan päivän kestävällä ajolla Nagoyaan – aina ei voi voittaa!

17.4.
Aamuyöllä sentään onneksi kävi ilmi että meillä oli aikaa ottaa parin tunnin torkut I Excuse-Gonin luona. Kun päästiin sinne naapurustoon, joka paikka vilisi poliiseja koirineen ja talo oli ympäröity keltaisella nauhalla. Suomalaisen tukkoinen mieli alkoi jo muodostaa vaikka mitä teorioita mutta Yoichi johti meidät tyynenä saartorenkaan läpi nukkumaan. Eipä sitten ikinä selvinnyt mistä oli ollut kyse vaikka asiasta yritettiin aamulla virkeämpänä kyselläkin.

Illan keikka oli viimeinen I Excusen kanssa, toivottavasti ei sentään kaikkien aikojen mutta vähään aikaan nyt ainakaan! Mainitaan nyt muista bändeistä illan järjestäjänä toiminut paikallinen Navel. Tämä kyseenalainen kunniamaininta lankeaa keksinnöstä yhdistää tuplabasarit (ja vielä ihan tuplat, ei mitää pedaalipelleilyä!) perusjapanilaiseen köyhän miehen Jawbreaker-hölkkään! Voi itku, en osaa muuta sanoa. Mutta mitäs tuosta, IE ja MBB rokkasivat ja MJkin selvisi urakasta kohtalaisen kunniakkaasti. Sitten oli vuorossa haikeita jäähyväisiä ja ”rentoja” yhteisposeerauksia. Ja muutaman tunnin ajo Tokioon…

18.4.
Enemmän tai sitten vähemmän tuoreena heräiltiin Yoichin lattialta, valmiina viimeisen kiertuepäivän koitoksiin. No, kun piti mielessä että Assault nähtäisiin pian niin ei tuottanut vaikeuksia pysyä pirteänä ja kohdata levykauppojen houkutuksia vielä viimeistä kertaa!
Viimein se hetki koitti ja Assault oli vähintään niin hyvä kuin oli tohtinut odottaakin! Miten voi musa olla samaan aikaan niin tulista ja rokkaavaa. Kai se onnistuu kun laulaja on turbokierroksilla käyvä pitkätukkainen Hawkwind-friikki ja muut jazzin salat tuntevia japani hardcore seppoja! Voi voi kun nuo saataisiin joskus Suomeen…
Oli siellä kai sitten muitakin bändejä mutta ei tuon heti kärkeen koetun spektaakkelin jälkeen voinut muuta kuin liueta neonvalojen loisteeseen vetämään henkeä ja odottamaan vuoroaan. Ja hyvä että niitä voimia oli vielä tallessa, kerrankin onnistuttiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan räväyttämään kaikilla sylintereillä, tavallista pidempi, kova keik lähti!!! Kelpo lopetus kaikin puolin kyllä juu, loput kiertuepaidatkin saatiin myytyä ja siten paikattua kolhuista taloutta edes hieman. Tyytyväisenä Yoichin luo, aikaa maata syrjällään ennen lentokentälle lähtöä kokonaista kaksi tuntia. On se juhlaa!

19.4.-21.4.
Turistiraportti Pekingistä jonne mentiin bändilomalle kun kerran aikataulu sen niin sopivasti salli: tofuskene niinku parempi kuin rajoittunut mielikuvukseni olisi koskaan voinut ennakoida! Mitäs muuta. Paljon ihmisiä. Paljon! Maon kuva sympaattisine pastellisävyineen melko pelottava. Taivaallisen rauhan aukio ei ollu pieni, siinä on panssukilla ollu tilaa ottaa vauhtia. No joo… oli kyllä todella hienoa päästä näkemään tuotakin kaupunkia ennen paluuta arkeen, mahtava reissu kaiken kaikkiaan kyllä!

<-BACK TO THE TEXT