MJ - IMUREITA JA IMODIUMIA -SPRING TOUR 2007
-muistiin merkitsi Ville

28.2.07 Tre-Tku-Seawind

Alkoipahan sitten kohtuullisella sähellyksellä tämäkin touri. Allekirjottaneella oli ihan liikaa töitä ja muita asioita hoidettavana ennen lähtöä ja muutaman päivän kuumetauti siihen pohjalle vielä. Olo alkoi onneksi lähtöpäivänä olla jo hieman parempi, mutta muita vanhaan kunnon Manifesto-tuuriin viittaavia asioita kyllä sitten pulpahtelikin esiin sitäkin enemmän. Saksasta tilatut muka hiton halvat paidat osoittautuivatkin vähän vitun saatanan kalliiksi, Heikki unohti autoa noutaessa hakea distron ja muitakin levyjä Combatilta ja samalle reissulle jäivät myös auton vara-avaimet ynnä muuta tärkeää infoa. Turusta saatiin onneksi hyvät, joskin hieman kuivat falafelit ja ilta Seawindillä kului rattoisasti Kummeli ja Studio Julmahuvi -dvd:itä ja bloody fukkin’ Oasiksen British awards-vetoa ja kirjoiluja katsellessa. Ja tuli siinä samalla ehkä hieman siidäriä ja jaloviinaakin maisteltua kun taxfreen virkaa toimittanut komero niitä kerta halpaan hintaan tarjosi. Sipsejä ei vaan saanut mutta lakkalikööri-konvehtit kävivät korvikkeesta. Naama näppyilöille...

1.3.07 Ruotsi, Malmö

Aamu alkoi herätykseen klo kuusi laivan lähestyessä sumuista Stokholmia. Tai oikeastaan joka jätkä oli jo ollut silmät auki enempi tai vähempi useampia tunteja. Jostain syystä laivalla on vaan mahdoton nukkua kunnolla vaikka on hyvät sängyt ja kaikkea. Seawindin rekkamies-aamupalat vahvistettuna omilla levitteillä ja sojomaidoilla mahaan ja tienpäälle. Luukkaiselle ei puuro ja sänkylät oikein maistunut, mutta vika ei ollutkaan eilis-illassa vaan vatsataudissa, joka tyhjensi pakin ensin muovikasseihin ja sen jälkeen joka ikiseen vessanpönttöön. Kiva kiva ja imodiumit käyttöön heti alkumetreillä. Meikäläisellä silmä kutisi aivan tulehduksen mallisesti, mutta onneksi siltä kuitenkin vältyttiin. Matkalla käytiin jossain Köpingissä erinomaisella falafeleillä ja saavuttiin Malmöön täsmälleen sovittuun aikaan odottamaan. Mesta oli teollisuushallin toisessa kerroksessa ja kamathan piti sitten roudia ihan helvetin vaarallisia, jyrkkiä, liukkaita ja kapeita ulkotikkaita pitkin ylös. Välillä sen Ampegin rantasaunan voisi oikeasti vaihtaa johonkin comboon tai sitten hommata niitä roudareita, eh…

Luukkainen meni lepäilemään täysin hurriksi nuuskan käyttöä myöten muuttuneen ex-Unkind-Jannen kämpille ja me muut jäätiin ihmettelemään. Ungdomshusetille oli kuulemma tullut aamulla häätö ja iso osa Malmön jengiäkin oli kuulemma lähtenyt sinne taistelemaan. Eli keikalle ei tavalliseen ruotti-tapaan tulisi tietenkään ketään. No ei auttanut itku markkinoilla. Ruoka oli onneksi hyvää ja tuttujakin näkyi; Tukholmalaisessa Nitadissa soitti Ninen kitaristi ”vitun hurri” Benjamin. Paikalliset pändit oli kyllä omaksunut erinomaisen hyvin tämän huudossa olevan ’80-hårdcorepunkrock-trendin ja kuulostivat & näyttivät juuri siltä. Ihmisiäkin tuntui kiinnostavan, sillä kaikesta huolimatta keikalle tuli tosi hyvin porukkaa – varmaan enemmän kun meidän aikaisemmilla ruotsin keikoilla yhteensä! Eihän niistä tosin meitä jäänyt katsomaan kun murto-osa, mutta vetokin oli kyllä aikamoista tuubaa. Luukkainen tosin pystyi vetämään yllättävänkin hyvin kuntoonsa nähden mutta eipä tästä paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Kamat kasaan ja nukkumaan. Kävelymatkalla huvitusta herätti jonkun paikallisen uskomaton Kummelin ”kohta sattuu juhaa leukaan” –tyylinen kikkailukävely ja Pågenin pullatehtaan herkulliset aamutuoksut!

2.3.07 Saksa, Flensburg

Tämän aamun häiriötekiäksi muodostui keikan järkänneiden ja meidät majoittaneiden Kamikatze-tyttöjen kissanpentu, joka oli ihan sekaisin. Sähikäinen hyökkäili ihan kaiken liikkuvan ja liikkumattoman kimppuun ja piti melkoista meteliä. Onneksi väsymys kuitenkin vaikutti sen verran, katze lähinnä huvitti aamulla eikä ollut vaikuttanut sen kummemmin nukkumiseen. Aamupalat olivat hyvät ja sitten pitikin arpoa kuinka meidän Tanskan matkan kävisi. Saksaan kun olisi aika vaikea mennä välttämättä kyseistä maata – tai olisihan noita lauttoja, mutta vitun kalliita, hitaita ja muutenkin sopimattomia. Arvioitiin suora silta Malmöstä Köpikseen liian uhkarohkeaksi, kun poliisit ja rajavartiat kuulemma estivät kaikkien arveluttavien tyyppien maahanpääsyn mellakoiden pelossa. Ajeltiin pätkä takasinpäin Helsingborin lautoille ja sitä kautta heittämällä maahan. Yritetään ensi kerralla näyttää enemmän arveluttavilta! Takana Malmössä poliisit olivat kuitenkin ratsanneet edellisillan keikkapaikan Köpiksen tapahtumiin liittyen ja ilmeisesti vetomme jäi paikan historian viimeiseksi. Jälkeenpäin kun näin Ninen suomikeikkojen yhteydessä Benjaminia niin myös Nitadin vani oli käännetty ylösalaisin perusteellisesti ja jopa likaiset kalsarit haisteltu vallankumouksen löytämisen toivossa. Fuck the police juu juu...

Flensburgiin saapuminen oli kyllä taas yhtä juhlaa! Tuttuja kasvoja ja mielettömät takahuoneherkut ruokineen ja juomineen. Tästä tulisi vielä loistava ilta!!! Ekana bändinä veivasi vanhempien jenkkityyppien horrorpunk-ska-pändi Independents, joka covereineen oli kyllä melkoista tuubaa. Kitaristi näytti aivan Iron Maidenin Dave Murrayltä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun ilmoille kajahti ska-versio Danzigin Motherista homma alkoi mennä liian pitkälle. Onneksi soittivat sentään suhteellisen lyhyen setin – asia, jota ska-pumput eivät kovin usein tajua. Leppoisat bändinjätkät kertoivat tehneensä hommaa jo 16 vuotta ja olevansa kiertueella noin yhdeksän kuukautta vuodesta. Aika uskomatonta…

Oma keikka sujui huomattavasti paremmin kuin viime kesänä, jolloin kiertueemme vikaa ja paskinta keikkaa oli todistamassa noin parikymmentä silmäparia. Nyt oli tupa täynnä ja rai rai! Antin vatsatautikin oli helpottanut jo sen verran, että pystyimme vetämään täyden setin ja jengi vaan ulvoi lisää. Ja loppupeleissä soittamamme 12 biisiä oli kaikkien mielestä aivan liian vähän. Hullut, eihän punk-pändin kuulu soittaa yli puolen tunnin keikkoja! Onnistuneen vedon jälkeen olikin mukava vetää hieman miestä väkevämpää. Disko jatkui aamuun asti ja osa jaksoi melkein loppuun asti...

3.3.07 Saksa,Lyypek

Kerrankin sai käyttää Volksbadin yöpymismahdollisuuksia kunnolla hyödykseen, eikä tarvinnut lähteä heti keikan jälkeen ajamaan. Uni maistui diskomelusta huolimatta – ainoat ongelmat taisivat olla allekirjottaneen kauhut kerrossängyn yläpetin kanssa. Voi voi tuota korkean paikan kammoani joka vielä kertautui nautittujen kaljojen ja rommikolien myötä… Perinteinen luksusluokan saksa-aamupala ja kaupungille levyostoksille. Kai jotkut yrittivät kenkiäkin etsiä, mutta tuloksetta.

Lyypekkiin oli ainoastaan parin tunnin ajo, mikä meni leppoisasti. Paikassa, ison squattikompleksin välimallin baarikeikkamestassa olikin sitten odottelua tarjolla. Kiertueella olossa on kyllä perseestä kaikki ylimääräinen luppoaika, jolloin ei voi oikein tehdä mitään. Onneksi viimein pääsimme hyvän tofusetin kimppuun ja sen jälkeen taas odottamaan illan alkua parin bissen, suolapalojen ja kikkerin avustuksella. Lämppäribändi Flensburgilainen Mr. Burns aloitti keikkansa noin yhdentoista aikoihin, eikä ihan heti sitten lopettanutkaan. Tyypit soitti varmaan yli puolentoistatunnin setin periaatteessa ihan hyvää melodista punkrokkiaan, mutta eihän noin pitkään pysty helvetin hyväkään pändi pitämään mielenkiintoa yllä. Oma vetokin lähti kohtuullisen hyvin ja pieneen paikkaan saatiin tiukka intensiteetti. Porukka tykkäsi ja Heikkiä kehuttiin Brian Bakerin näköiseksi! Siihen ne hyvät jutut sitten jäivätkin jallu-africolan nauttimisen jälkeen - Paikan täytti mieletön diskoinferno ja nukkumisestakaan ei meinannut tulla mitään – Mestan toinen, nukkumahuoneen alakerrassa sijainnut baari oli kyllä jo vaiennut inhimilliselle tasolle, mutta jotkut erittäin lahjattomat henkilöt yrittivät tapailla seinän takana treenikämpällään mm Blitzkrieg Bopia erittäin huonolla menestyksellä. Kellon ollessa yli kolme yöllä ei voi muuta kuin ihmetellä mitä joidenkin ihmisten päässä liikkuu. No, Antti oli todistanut vessareissullaan suonen sisäisten vaikutteiden käyttöä että ehkä se selittää jotain…

4.3.07 Saksa, Bremen

Jukka ja Haikki olivat jaksaneet diskoilla (tai siis suomeksi sanottuna mököttää perimmäisessä nurkassa) aamukuuteen asti ja varsinkin xminor threatx:lle herääminen tuntui olevan varsin vaikeaa. Aamupalat oli simppelit mutta hyvät: sentin tofuviipaleita sänkylän väliin. Antille yritettiin löytää apteekki-apua sitkeään mahapöpöön, mutta lapinpolttajat kuulemma pitävät kaikki puodit kiinni sunnuntaisin – jopa isot supermarketit. Sekopäitä.

Bremeniin oli onneksi vain parin tunnin ajo ja perillä odotti paljon tuttuja ja jo viime kesältä tutuksi tulleet hulppeat ruokatarjoilut. Oli jos jonkinlaista hetelmää hienosti aseteltuna ja tämä vasta alkupaloiksi. Viime kesänähän osa herkuista oli jäänyt kokonaan maistamatta valikoiman ollessa vaan niin mieletön! Ruoka maistui ja mukavaa oli, mutta muuten meinasi alkaa kiristää. Illan pääesiintyjä, espanjalainen La Kinky Beat käyttäytyi rokstarojen elkein ja yksi duunari jäi äänimiehen kanssa säätämään kamoja kasaan kun muut poistuivat hotelliin lepäilemään. Ja epsanjalaiseen tapaan kaverit eivät paljoa kiirettä pitäneet. Perkussioita pystytettiin parikolme tuntia ja mitään ei saanut tietenkään siirtää lisätilan saamiseksi lavalle. Meille jäi kamojen kasaamiseen ja tsekkaamiseen reilu viisi minuuttia ennen ovien avautumista, mutta soundi oli hyvä ja keikkakin onnistui melko mainiosti ahtaudesta huolimatta.

Epsanjalaiset tanssittivat hippejä ja ”aikuisväestöä” maailmanmusiikin, reggaen, skan ja numetallin sekoituksella ja me istuttiin ja mökötettiin normaaliin tapaan. Lopulta tanssimusiikki taukosi, mutta tältä yhdeltä roudarilta kesti tietenkin tuntikausia korjata kamat kasaan, jotta me pääsisimme laittamaan rummut pakettiin ja lähtemään yöpaikkaan Hodz-laulaja Katrinin kämpille. Kummeleitakin yritettiin katsoa, mutta Heikki toi ”pikkupäissään” kassillisen punkpostissa matkanneita Armageddon Clock –cd:itä dvd-boxien sijaan! No ei sitä aina voi voittaa; hauskaa oli silti…

5.3.07 välimallin päivä, välimallin jätkät, välimallin diipadaapat

Aamu valkeni hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ja saatiinhan ne oikeatkin huumorilevyt viimein soittimeen – Saksan television aamuohjelma kun ei oikein vakuuttanut… Fast Show ja Kummeli maistui hyvän aamupalan yhteydessä! Sateinen aamusää muuttui juuri sopivasti aurinkoiseksi päiväksi ja lähdimme hakemaan kamoja keikkapaikalta. Tämän jälkeen vuorossa oli pitkän kaavan mukaan tehty turistikierros, jossa tutustuttiin perus-kirkkojen lisäksi muun muassa johonkin salaiseen natsi-kultin kokoontumispaikkaan, jonka arkkitehtuuri oli kieltämättä aika hurjaa. Yksi keikkajärkkääjistä oli oikeasti perillä ihan kaikista asioista ja johdatti meitä asiantuntemuksella ympäri kaupunkia. Ilta vietettiin syöden ja juoden ja taisi joku löytää youtubesta jopa jotain suomalaisia huumorivideoitakin….

6.3.07 Saksa, Göttingen

Katrin herätti meidät aamulla ja autoahan sitä piti lähteä siirtämään. Joku ”juristi” oli tullut mouhoamaan, ettei noin isoja autoja saa parkkeerata siihen ja siihen – varsinkin kun hänellä sattui olemaan varattu ja maksettu autotallipaikka samalla sisäpihalla. Vanimmehan ei ollut kenenkään tiellä tai mitenkään laittomasti pysäköity, mutta tämä henkilö vaan ei suvainnut moista hänen reviirillään. Onneksi toinen paikka löytyi ja päästiin vielä pyörimään kaupungille. Haettiin mm Hero dishonestia julkaisseelta Sabotage-Franzilta levyjä kyytiin ja lähdettiin ajelemaan Göttingeniin päin. Juzi on ollut edellisillä reissuilla hyvä mesta ja nytkään ei ollut valittamista. Ruoka tosin ei ollut ihan niin juhlallista kuin yleensä ja yläkerran backstagelle ei päässyt löhimään jonkun kokouksen takia. Mutta ilta oli muuten oolrait – lämppäribändi Talk Radio Talkin katsominen kyllä oli täysin mahdotonta, kun nuoret, ruotsivaikutteista, koskettimilla vahvistettua Refused-coreaan soittaneet valkovöiset pojankoltiaiset olivat ottaneet lavalle mukaan myös strobo-valon. Oma keikka oli jotenkin ehkä nihkeä mutta ihmiset kyllä tykkäsivät. Viimekesäisen tapaista afterpartyä ei kyllä saatu aikaan. Puukot pysyivät tiukasti koteloissaan… Jotain paikallista näätää olisi kyllä voinut vähän sipaista – tyyppi pyöri keikkapaikalla ympäriinsä erittäin epäilyttävän näköisesti ja kävi kiertämässä joka nurkan jos olisi jotain irtonaista, jonka voisi livauttaa takin alle. Mikseripöydän takaakin tsekkas oisko räkissä jostain efektistä jäänyt ruuvit löysälle… Yöksi tuttuun mestaan, mutta tällä kertaa naapurikämppään. Ei jaksettu kattoa kummeleita…

7.3.07 Saksa, Aachen

Perinteisen hyvät saksa-aamupalat naamaan, kamat kärryyn ja ajelulle kohti Aachenia. Matkahan ei ollut mitenkään hirvittävän pitkä, mutta sai sitä aikaa tuhraantumaan ruuhkassa matelemiseen. Perillä odottikin sitten ehkä vittumaisin roudaus syvällä maan alla sijaitsevaan bunkkeriin. Hiki tuli ja voi voi. Saatiin sentään tällä kertaa soittaa lattialla eikä millään huojuvalla lavantapaisella. Lämppäribändit oli hyvin nuorta porukkaa – eka bändi veti debyyttikeikkansa ja toinen orkka oli vasta lisännyt kokoonpanoonsa sähköviulun, mikä ulvoi korviaraastavasti jokaisessa biisissä. Musa oli ehkä jotain roolipeli-emoa lievillä tolkien-vaikutteilla tai jotain kamalaa. Oma keikka oli hyvä perusveto, ainakin parempi kuin viime tourilla ja lämminkin tuli, vaikka bunkkerissa oli kaikkea muuta. Keikan jälkeen distropöytä olikin muuttunut jonkun kirppuisen crusti-koiran makuualustaksi – onneksi sentään olin virittänyt lakanan suojaksi levyjen ja paitojen päälle!

Keikkapaikalta olikin kiire yöpaikkaan, sillä alkamassa olisi Studio Julmahuvin Die Kühe –erikoisnäytäntö. Aachenin jätkät oli yrittäneet etsiä sarjaa netistä tuloksetta ja nyt kadonneen mäkihyppääjän arvoitus ratkeaisi viimein! Myös Kummelit tuntuivat putoavan kielimuurista huolimatta hyvin ja ilta sai näin oikein mukavan päätöksen! Keikka oli muuten orkesterimme neljässadas, mutta eihän sitä kukaan muistanut juhlia sen kummemmin...

8.3.07 Saksa, Homburg

Meikän aamu alkoikin muita aikaisemmin, kun piti ottaa nettiyhteys ja tehdä vähän töitäkin leipänsä eteen. Muutkin siinä heräilivät pikkuhiljaa ja isäntäkin viimeistään jonkun korjausmiehen kolkutellessa ovea. Järkkärillä oli ollut vielä illalla kova tavoite herätä aamulla aikaisin, mutta eihän siitä mitään tullut. Me odoteltiin ulkonakin varmaan vartti kun kaveri sääti ja säntäili kämpässään ennen lähtöä. Aacheniin luvattuja auton vara-avaimia ei sitten ilmestynyt missään vaiheessa, mutta jälkeenpäin kyllä kuultiin että saapumisilmoitus oli sotkeentunut jonnekin mainospostin sekaan. Että sellaista...

Keikkapaikalla helvetillisen roudauksen lomassa selvisi myös sekin seikka, että ei sinne seuraavalle keikkamestalle niin pitkä matka loppupeleissä olisikaan. Tämä Aachenin mouho oli luullut meidän menevän Hampuriin ja sinnehän olisi tietenkin ollut hiukka pitempi istuminen. Kuinkahan moni pändi on tehnyt saman lukihärö-erheen reissuillaan? Matka sujui leppoisasti ja olimme hyvissä ajoin toimivalla perus-laitakaupunki-squatilla, missä tosi nuoren oloiset järkkärit pistivät illan keikkaa kasaan. Hyvää ruokaa kannettiin pöytään; tofulla ja pinaatilla täytettyjä pasteijoita, röstiperunoita jne, mutta syömistä häiritsi hieman ympäriinsä maiskuttanut mielenterveyspotilasnarkkari, joka mm kuulutti kovaan ääneen, että ruoka on myrkytettyä ja sitä ei kannata syödä. Tämä vanhempi herrasmies kuului ilmeisesti paikan vakiokalustoon, kun järkkärit eivät jaksaneet paljoa vaivautua vaikka tyyppi säpisi ympäriinsä jutellen tosi sekavia ja imuroiden välillä ties mitä pulveria nenäänsä.

Keikka taisi olla reissun hiljaisin. 26 maksanutta, mutta paikkakin oli kyllä pieni. Eka bändi oli hiton hyvää doomia ja toinen mitäänsanomatonta emonössöilyä. Meistä kyllä tykättiin mutta fiilikset oli melko ankeat - osittain huonon äänentoistonkin takia ja tätä ei varsinkaan auttanut yhtään Antin vahvistimesta kuulunut mystinen pörinä. Distro kävi kyllä keikan jälkeen kuumana ja lähes kaikki paikalla olleet ostivat jotain. Hullua. Yöksi ajettiin kolmisenkymmentä kilometriä johonkin lähikaupunkiin ja majapaikka löytyi isosta kerrostalosta, mikä kuulemma oli kaupungin luovuttama squatti nuorisolle tai jotain. Nettiyhteys toi huumorivideot tähänkin iltaan ja Jopet Shown Remu-imitaatio oli kuuminta kamaa saksalaisessa illassa.

9.3.07 Saksa, Karlsruhe

Hyvin nukutun yön jälkeen kelpasi käydä mainiossa suihkussa ja syödä maukas aamupala. Pyörähdettiin kaupungilla ostelemassa marketista vitamiineja ja muuta tarpeellista. Karlsruheen ei ollut kummoinen matka ja saavuimme kampusalueella sijaineelle keikkapaikalle vallan ajoissa. Odottelun jälkeen pari järkkäriä saapui paikalle, mutta koska lisää odottelua olisi vielä tiedossa lähdimme etsimään syömistä lähistöltä. Pitsa ja ranskanpotut maistuivat. Illan toinen bändi oli peruuntunut, joten odottamista oli tarjolla toden teolla ja siinä laiskistuttuamme emme jaksaneet tehdä edes soundtsekkiä, kun paikassa ei ollut laulukamoja kummempia. Tämä osoittautui isoksi virheeksi, sillä vaikka keikan alkaessa paikalla oli "miksaaja" ja kaikkea niin ilman täytti uskomaton kiertoujellus, mikä ei helpottanut monitoreja siirtelemällä, mikkiä vaihtamalla tai millään muutakuin ottamalla taustalaulu-mikrofoni kokonaan irti piuhastaan. Tyyppi oli joko kuuro, kykenemätön tajuamaan yhtään mitään tai sitten hän ei ollut ikinä ennen tehnyt kyseistä hommaa. Ja tuli vielä hehkuttamaan keikan jälkeen miten siististi hän oli miksannut meidät! Vittu! Olisi ollut hienoa soittaa hyvä keikka täydelle salille, mutta lauluongelmat (ei ollut helppoa vetää taustoja samaan mikkiin liidilaulun kanssa) ja Antin kitaravahvistimen totaalinen epäkunto vituttivat kuin liito-oravaa hakkuuaukealla.

Loppuilta sai vielä arvoisensa huipennuksen. Hetken siinä hengähdettyäni menin keikan jälkeen viemään bassojani takahuoneena toimineeseen koppiin, niin siellä odotti sellainen näky, mitä ei ole kovin usein tullut vastaan. Joku paikallinen hullu seisoi oven takana pölynimuri käynnissä ja miehinen elimensä letkun sisässä imusta nauttien! Tyyppi kyllä häipyi siitä nopeasti, mutta hetken kuluttua imuri pörisi ja samanmoinen akti oli käynnissä siinä käytävällä kaikkien nähtävillä. Ja rööki tietenkin palamaan homman "valmistuttua" vaikka kovin löysältä meno vaikutti, eh... Vaan ei tässä vielä kaikki; ihmettelimme menoa soittohuoneen sivussa olleessa distrohuoneessa niin hetken kuluttua imuroija ilmestyi siihen pyörimään ja meni pokkana oven taakse hoitamaan hommaa käsipelillä. Ja eihän se ovi tietenkään pysynyt kiinni vaikka kaveri vapaalla kädellä yritti sitä pidellä. Välillä taas tupakkia ja sitten sama uudestaan. Onneksi järkkärit saivat paikan pian siivottua ja pääsimme lähtemään yöpaikkaan. Ilmeisesti imuri on surissut keikoilla aikaisemminkin kun täälläkään kukaan lokaali ei välittänyt touhusta pätkän vertaa...

10.3.07 Saksa, Regensburg

Perinteisten aamutoimien ja autonpakkausten jälkeen matka kävi kohti Regensburgia. Illan keikka olisi ISOSSA teollisuushallissa, mihin paikalliset aktiivit olivat kehittäneet uuden keikkapaikan ja tiloja mm taiteilijoille jne. Avajaisiin odotettiin paljon jengiä ja järkkärit pistivät kovasti keskeneräisiä paikkoja paniikissa kasaan meidän saapuessa. Halli oli tietysti erittäin kylmä, joten autossa istuttiin ja kirottiin; niin kauan kuin löydettiin sisätilalämmitin ja jaloviina...

Tunnelma alkoi kuitenkin kohenemaan; Antti sai kavereiltamme Brambilla-orkesterista lainaan vahvistimen ja tyypit lupasivat vielä yrittää hoitaa Orangen kuntoon Wienissä. Nice! Lava oli kuitenkin sitä kokoluokkaa, että sinne olisi tarvittu muutama muukin vahvistin lainaan, sillä kokoluokka oli isompi kuin missään aikasemmassa paikassa missä on tullut soitettua esimerkiksi Ilosaarirockit, Nosturit ja muut mukaanlukien. Äänimies oli erittäin ammattitaitoinen mutta jostain syystä lavavölyymi piti jättää erittäin pieneksi. Soundi oli kuitenkin ok ja keikasta tuli muutenkin tosi hyvä. Kerrankin oli tilaa riekkua sydämmensä kyllyydestä ilman pelkoa yhteentörmäyksistä ja monisatapäinen ihmismassa tykkäsi! Ja mikä parasta, tuli kunnolla lämmin! Keikan jälkeen olikin sitten vähemmän mukavaa kun hiki alkoi kuivua ja kylmyys hiipimään kehoon. Mutta jaloviinallahan siitä selvitään!!! Mieleen jäi myös jälkiruuaksi tarjoiltu paistettua mannapuuroa ja siihen sekoitettuja persikanlohkoja muistuttanut setti, mikä oli erinomaisen hyvää!!!

Paikan ympärillä oli pyörinyt kyttiä koko illan ja tietenkin paskalakit pysäyttivät meidät kun lähdimme ajamaan yöpaikkaan. Kuskina toiminut Heikki onneksi läpäisi huumetestit ja kuulustelut ja pääsimme hienoon monikerroksiseen omakotitaloon, minkä yläkerta oli iso keittiöolohuone yöpymistila kikkereineen kaikkineen. Harmi että aamulla oli suht aikainen herätys ja makuupussi kutsui suht pian suihkujen ja iltatoimien jälkeen vaikka olisi ollut mukava istua iltaa ja nauttia drinkki jos toinenkin...

11.3.07 Tsekki, Roznov

Herätyskellot soivat aikaisin, sillä Roznowiin oli reissun pisin ajo ellei näitä ruotsinlävistyksiä laskettaisi; reilu kuutisensataa kilometriä. Matka sujui kuitenkin vauhdilla vaikkei turbon puutteesta kärsinyt kulkupelimme mikään vauhtihirmu ollutkaan. Tsekin puolelta yritettiin ostaa syömistä, mutta huoltoasemilta ei löytynyt mitään meille ronkeleille kelpaavaa. Brnon Tesco-valikoimatkin yllättivät niukkuudellaan eikä entisten soija-huumien kaltaiseen tilaan päästy makkaroiden ja muiden puuttuessa täysin. Joko sojorekka oli ajanut ojaan, kauppa poistanut tuotteet valikoimistaan tai sitten me väsyneet matkalaiset olimme vain totaalisen sokeita. No voi sitä sinappiakin laittaa sänkylän väliin...

Perillekin päästiin yllättävän helposti ainoastaan yhden väärän käännöksen jälkeen, mikä sekin johtui jonkun tekemästä käytännön pilasta, joka ohjasi viattomat päätieltä jonnekin keskelle peltoa. Itseasiassa määränpäämmekin oli käytännössä keskellä ei mitään; pienenpienessä kyläpahasessa Tsekin maaseudulla. Aikaisempien kokemusten perusteella keikat ovat kuitenkin olleet erinomaisia eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta! Sunnuntaista huolimatta sali oli täysi ja hyvän keikan jälkeen kauppa kävi hullun lailla! Erityismainintana täytyy vielä sanoa, että paikallinen Innoxia Corpora oli tehnyt desire-biisistämme oman kuuloisen instrumentaali-coverin! Keikka oli ohi hyvissä ajoin ja soittohuoneessa alkoi villi discon ja karaoken yhdistelmä. Suomijengi vahvistettuna mukaamme loppukiertueeksi lähteneellä sabotaasi-Franzilla tosin "lukkiutui" distrohuoneeseen ratkaisemaan kadonneen mäkihyppääjän arvoitusta...

12.3.07 Itävalta, Wien

Aamu valkeni viimein erittäin kylmän yön jälkeen. Nukkumahuoneessa oli ollut lämmitin, jonka teho oli lähinnä hehkulampun luokkaa ja sehän ei hirvittävästi nostanut asteita. Ulkona oli kuitenkin jo erinomaisen lämmin, joten keho suli suhteellisen nopeasti auringonpaisteessa. Aamupalan jälkeen käytiin ostelemassa kyliltä halpaa soijaa. Kalliit kengät jäivät ostamatta. Turisteinakin oltiin; ajettiin pitkä matka jonnekin vuorelle katsomaan jotain paikallisen Radegast-jumalan patsasta. Tai siis yritettiin mennä; Jukkaa lukuunottamatta kukaan ei päässyt edes puoleenväliin uskomattoman jyrkkää vuorenrinnettä pitkin. Pysti oli kuitenkin ollut kuulemma kovin mitäänsanomaton joten maisemat taisivat olla reissun parasta antia.

Wieniin päästiin kerrankin kovin helposti vaikka suurkaupungin ruuhkissa turhaantuikin tunti jos toinenkin. Myös parkkipaikka löytyi aivan EKH:n edestä vaikka tälläkin kertaa taskuun piti peruutella senttien tarkkuudella. Ruoka oli totuttuun tapaan hyvää ja tälläkin kertaa maanantai-iltaan tuli kohtuullisen hyvin jengiä - siis maanantai-illaksi. Viime kesänä sama keikkapaikka sai todistaa todella brutaalia alkoholinkäyttöä mutta tällä kertaa meno taisi olla hieman kohtuullisempaa. Hauskaa silti kyllä riitti tälläkin kertaa!

13.3.07 Tsekki, Brno

Enemmän tai vähemmän krapulaisen loistoaamupalan jälkeen oli reilusti aikaa tapettavana, sillä Brnon ei ollut kuin parin tunnin ajo. Kiertelimme summassa kaupungilla syömässä sikatulisia falafeleja ja hengasimme Brambilla-rumpalin kämpillä, missä ihmetystä herätti Hitlerin kuvalla koristeltu Führer-kaljapullo. Hullua. Jahtiklubilla aikaa oli tapettavana vieläkin lisää, mutta onneksi yläkerran baarissa oli reissun paras kikkeri ja jonkun baarinpitäjän kaverin erittäin villi koiranpentu joka häntä heiluen teki tuttavuutta kaikkien kanssa. Omaa tunnelmaa "hieman" latisti kotoa tullut soitto lemmikki-chinchillamme kuolemasta ilmeisesti eläinlääkärin hoitovirheen seurauksena. Vitun vittu...

Mieli kuitenkin koheni iltaa kohden, sillä jengiä tuli keikkapaikalle tosi hyvin. Eka bändi My Funeral soitti jotain metallista "emoa" ja Brambilla tuttua hyvää melodista rähinäänsä. Antin Orange oli korjattu ja vedimme yhden kiertueen parhaista keikoista helveitin villille yleisölle! Jengi daivaili ja tanssi ihan huumassa ja vaikka sähkötkin katkesivat monta kertaa settimme aikana! Ja hullu meno jatkui soittomme tauottua distropöydällä, missä tavara vaihtoi omistajaa mielettömällä tahdilla!

Hetken hengähdettyämme roudasimme kamat autoon ja ihmettelimme siinä muutaman "hieman" humalaisen amerikkalais-opiskelijan käytöstä. Pissikset tulivat tsekkaamaan keikkamestan mutta kuuluttivat siinä sitten toisilleen "et varokaa mitä puhutte, täällä saattaa olla jotain ulkomaalaisia jotka ymmärtää meidän kieltä...". Nerokasta... Yöksi ajeltiin tuttuun mestaan läheisen vuoren rinteille ja ja autoon ei todellakaan tarvinnut jäädä kenenkään nukkumaan; sen verran syrjässä ja keskellä metsää olimme vaikka kaupunki oli siinä ihan lähellä. Sisällä hämmästytti lähinnä uskomaton ja kodikas lämpö - viime tourilla paikka oli ollut ylivoimasesti reissun kylmin ja kalsein kesästä huolimatta mutta nyt tilanne oli päin vastoin! Lämmin suihku, vähän humöörivideoita ja uni maistui!

14.3.07 Saksa, Nünchritz

Aamulla ei ollut kiire minnekään ja siinä pikkuhiljaa otettiin aamupalaa rinnan alle ja lähdettiin ajelemaan saksaan. Matkalla pysähdyttiin tietysti Tescossa ostamassa hitosti soijaa ja muuta tarpeellista kotiin viemiseksi ja muutenkin. Makkaroita ei löytynyt taaskaan ja ainoa ulkoisesti lenkkipakettia muistuttanut paketti osoittautui majoneesin kaltaiseksi levitteeksi. Pienen pienet kylätiet johdattivat meidän keskelle ei mitään tuttuun Kombiin, jossa jälleen kerran oli lämmin vastaanotto tuoreine sämpylöineen odottamassa. Ja varsinaisessa ruokatarjoilussakaan ei tuttuun tapaan ollut valittamista. Harmi että ainakaan meidän keikoille ei sitä tärkeintä eli yleisöä tunnu ikinä kuitenkaan eksyvän. Tällä kertaa maksaneita oli noin reilu parikymmentä, joista osa lähti pois meitä ennen soittaneiden The Now-Denialien jälkeen. Olo oli todella turhautunut, mutta näkipähän sentään "saksan tragedyltä" vähän helvetin kovan keikan! Tyypit osoittautuivat muutenkin tosi mukaviksi ja mikäs siinä oli iltaa istua ja kikkeriä pelata kun paikan "jukeboxista" löytyi toinen toistaan parempia biisejä ja karhumainen isäntä Rico teki Cuba Libreä toisensta perään janoisten sankareiden juotavaksi. Ja siinä vaiheessa kun ei erottanut enää kattoa ja lattiaa toisistaan oli hyvä kömpiä lavan taakse nukkumaan...

15.3.07 Saksa, Leipzig

Herätys ei ollutkaan sitten sieltä parhaasta päästä; illan kolmas bändi, paskaa diipadaapaa soittaneella Framestarilla oli aikainen lähtö, mutta tyypit tekivät sen kaikkea muuta kuin hiljaa ja meitä muita samassa huoneessa nukkuneita huomioiden. Ei siinä, että tyypit huutivat ja möykkäsivät kuin mitkäkin, mutta kusipäät menivät testaamaan viereisen studion/treenikämpän rumpuja ja siinä epätahtisen kasibiitin paukkuessa meinasi hihat palaa aivan tosissaan. Nyrkki olisi puhunut jos olisi vaan ollut tarpeeksi energiaa nousta makuupussista.

Aamupala onneksi helpotti asiaa ja ajelimme parin tunnin matkan Leipzigiin. Zoro-squatin jengi oli laittanut pystyyn ihan kunnon hifi-vege-ravintolan ja siellä kelpasi vetää melkoisen maittavat purilaiset siinä aikaa tappaessa. Zoron levykaupassakin käytiin ja ihmeteltiin alelaardeissa olleiden Sharpeville-älppäreiden määrää. Olisi ehkä pitänyt ostaa muutama distroon myyntiin ja laittaa vaan kanteen joku tarra tyyliin "esi-maniboxi", heh!

Lopulta ilta saapui kaupunkiin ja ajelimme "geezersraBelle" tsekkaamaan valtavaa keikkakompleksia, mikä oli kyllä kaikkine parvineen muineen aika helvetin hieno paikka. Kikkerikin oli päälystetty sarjakuva-albumeista leikatuilla sivuilla ja muutenkin tunnelma oli kylmyyttä huolimatta kohdillaan. Kitarasankarit varsinkin alkoivat lämpiämään tiedolla, että baarista saisi kokonaisia viinipulloja eikä edes meille jaetuilla drinkkilipuilla ollut niin väliä. Pikkuhiljaa tunnelma lämpeni kyllä muutenkin, sillä paikalle valui todella hyvin porukkaa! Ensimmäisenä veti paikallinen Idiots Rule, missä laulajan tonttia hoiteli Now-Denialin "from ashes rise -look-a-like" -kitaristi (se toinen oli sitten ruotsi-look-a-like...) -Helvetin hyvää vanhan koulun hardcorepunkkia jopa vähän Poison Idean malliin ja jotenkin paljon aidommin ja rehellisemmin tehtynä kun esimerkiksi Ruotsissa tuli nähtyä. Me soitettiin tällä kertaa suosiolla ennen Now-Denialia ja hyvä keikka soitettiinkin! Yleisö tykkäsi ja oli hyvä fiilis. Saksalainen oli huolissaan, miten humaltumisen kanssa kävisi soittojärjestyksen ollessa näin ja tottahan varsinkin rumpalista hieman huomasi, että otettu on. Mutta show oli aivan erinomainen ja jengi oli villinä. Helvetin hyvä keikka siis hyvältä bändiltä! Yöksi mentiin tyhjään kerrostalokämppään, missä oli patjojen lisäksi vain seinälle maalattu valtava pirun kuva mystisine "Böööösäää" -teksteineen. 666.

16.3.07 Saksa, Berliini

Aamupala tarjoiltiin ulkoilmassa keikkapaikkaa vastapäätä sijainneen kommuunin sisäpihalla ja eipä ollut valittamista monensorttisia tofuja ja levitteitä popsiessa. Joku Franzin kaveri lähti kyytiin Berliiniin, ja sehän kelpasi, sillä miekkonen osasi tien suoraan keikkapaikalle, eikä kyseisessä "pikkukylässä" tarvinnut siis sen kummempaa harhailla. Parkkipaikan löytäminen olikin hieman vaikeampaa, mutta auto tyhjäksi hätävilkut päällä ja sen jälkeen kärry jonnekin syrjemmälle.

Keikkapaikka oli hienon kasvisravintola/baarin/kahvilan yhteydessä ja meillehän luvattiin käyttöoikeuksia juomiin jne. Tilattiin siinä sitten huumassa pina coladaa puutteellisella saksantaidolla ja opinpa senkin, että "alles aus vegan" ei tarkoita kaiken olevan hihhulia vaan kaiken olevan saatavilla eläimettöminä versioina. No hörppy lehmänkermadrinksua ja sen jälkeen meikkä herkkämaha juhli dropattua veganismia ravaamalla kurapaskalla yhtenään... Muutenkaan kaikki ei mennyt aivan putkeen - nälkäisinä piti tietenkin testata vastapäinen falafel-rafla ja julman kokoiset annokset kostautuivat tietenkin keikkajärkkäreiden kantaessa myöhemmin about kymmenen eri ruokalajia sisältäneen illallisen sisään, mitä ei yksinkertaisesti pystynyt syömään kuin hitusen. Aina ei voi voittaa...

Itse keikassa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista. Suht tiiviiseen mestaan ahtautui todella hyvin porukkaa ja vedimme erittäin hyvän shöwn! Harmi että kukaan ei saanut kuvattua keikkaa videokamerallemme; paikan parvelta olisi saanut varmasti hienoa materiaalia lintuperspektiivistä! Yöksi ajettiin pienen matkan päähän isoon kommuuniin, missä mukavan näköinen, mutta valitettavan arka kissanpentu yritti tehdä tuttavuutta. Rytmiryhmä sammui tuttuun tapaan ensin ja kitarataiteilijat joskus myöhemmin. En tiedä katsoivatko Kummeleita...

17.3.07 Saksa, Hampuri

Aamun normikuvioiden jälkeen kävimme hakemassa rojut keikkapaikalta ja suunnistimme kohti kiertueen päätöstä ja Hampuria. Keikkapaikka löytyi hyvin Reberbahnin liepeiltä ja keikan odottaminen sujuikin skeneä tsekkaillessa. Kävimme ostamassa Lidlistä evästä tulevaa kotimatkaa varten ja tarttui sieltä tietenkin pari paikallisen "kallista" rommi jne pulloakin mukaan.

Venue oli kahdessa kerroksessa; ylhäällä soittosali ja alhaalla sokkeloinen baari ja yhtäkkiä ensimmäisen bändin soittaessa tajusimme, että paikkahan on aivan tupaten täynnä! Fies-niminen pumppu paiskoi tylsää rämpyttely-punkrokkiaan, mutta suomalainen rumputaiteilijansa oli aivan mukava tapaus. Tokana vetänyt Duesenjaeger oli ilmeisen suosittu, mutta lähinnä vain huono Turbostaat-klooni esikuviaan huomattavasti tylsemmällä lavaesiintymisellään, huonommilla biiseillään ja kehnolla laulajalla. Ei se nyt tolkuttoman ankea ollut, mutta aito asia on vaan niin paljon parempi.

Edelliskiertue oli loppunut hieman ankeasti hiljaisella ja huonolla keikalla, mutta tämänkertainen sai täysin päinvastaisen päätöksen. Keikka oli reissun paras ja kuumuus & kosteus oli sitä luokkaa, että taju meinasi mennä moneen otteeseen. Ja encoreiden jälkeen touhu ei helpottanut yhtään distron takana, sillä paikalliset ostelivat levyt loppuun ja paitojakin reissun ylivoimaisesti parhailla lukemilla!

Hienohan se olisi ollut jäädä paikalle juhlimaan, mutta ei auttanut; rojut autoon ja yön selkään. Lautta lähtisi Tukholmasta seuraavana iltana ja kotiinkin olisi kuitenkin ihan mukava päästä. Järkkärit antoivat huumassa mukaan kaikkea, mitä kehtasimme vaan baarista pyytää ja kaljaa, siideriä ja muita juomia riittikin korikaupalla aina treenikämpälle asti. Myös rahanjako hoidettiin erinomaisen asiallisesti; kaikkien bändien osapuolet kutsuttiin koolle, kaikki tulot, menot ja muut jutut kerrottiin ja liksat jaettiin täysin avoimesti kaikkia tyydyttävällä tavalla! Hienonhieno päätös hienolle reissulle...

18.3.07 Tanska-Ruotsi-jnejne

Yöajo oli kyllä taas sitä itseään. Saksassa uhkailtiin nousevalla myrskyllä ja Tanskaa lähestyessämme tuuli oli jo yltynyt sellaisiin mittoihin, että auton ovet olivat avattaessa vaarassa lähteä irti. Pahimmissa painajaisissa epäilimme jo lauttojen peruuntumista, mutta aikataulutkin osuivat erinomaisen hyvin ja pääsimme ajamaan suoraan sisään. Ensimmäisen paatin 45minuuttia kului erittäin näppärästi sohvalla nukkkuen; Olin ihan varma kuullessani kuulutuksen, että laiva on juuri lähdössä, mutta kovaäänisistä toitotettiinkin satamaan saapumista ja autokannelle käskyä. Tanskan läpi mentiin heittämällä ja Ruotsissa otettiin pienet tirsat jonkun huoltoaseman pihalla kun mitkäkin kodittomat. Kitarakaksikko heräili tyytyväisinä jonkun köpingin falafel-mestoille, missä käytiin kokeilemassa olisiko pullat yhtä hyviä kun kolme viikkoa sitten. Eivät olleet. Heikki otti ajovuoron, mutta ainakaan meikäläiselle ei vaan tullut uni silmään ei sitten millään. Olo olikin erittäin salaperäinen satamaan saavuttuamme ja siinä Tukholman falafeliä mutustaessa. Eikä Laivassa juurikaan selkeämmäksi menty; Julmahuvi, muutama kalja ja pari jallupaukkua liikaa saivat yhdessä kovan merenkäynnin ja väsymyksen kanssa aikaan yhden kovimmista humalatiloista koskaan. Mennen tullen ja niin pois päin. Marsh and me in the fucking ballsea...

19.3.07 Suomen Turku - Tre

Aamulla olo oli kuitenkin yllättävänkin hyvä ja aamupala maistui. Räntäsade ei vaan juurikaan kohottanut tunnelmia, vaikka koti koittaisi hyvin pian. Roudausintoa treenikämpällä lisäsi vielä Jukan epätietoisuus matkakassan sijainnista. Vaan onneksi Manifesto-tuuri ei pilannut tätä reissua vaan rahamassi löytyikin lopulta väsyneen matkamiehen rinkan "väärästä" taskusta ja kaikki oli hyvin. Keikat olivat taas paria poikkeusta huolimatta parempia kuin edellisellä reissulla ja ihmiset tykkäsivät eli eteenpäin on menty. Tästä on hieno jatkaa taas kohti uusia seikkailuita. Kiitokset kaikille kaikesta!!!


KUVIA LÖYTYY TÄÄLTÄ ->

<-BACK TO THE TEXT