Kun viimein saimme taas autottomana pändinä kamat studiolle niin ensiksi piti tietenkin lähteä liikkelle perusjutuista. Jukalla oli ollut edellisissä sessioissa niin kovin epäkestäviksi osoittautuneet Bosphoruksen pellit ja nyt uuden Paiste-setin soundi oli pakostakin erilainen. Ei tosin missään mielessä huonompaan suuntaan ja tätä pähkäiltyämme hylkäsimme käytännössä heti alkuun samanlaisen soundin hakemisen kuin ekoissa sessioissa. Vittuako sitä papereista kattomaan missä asennossa nupit ja namikat oli kun luottaa vaan korviin, heh! Ja sitäpaitsi levylle saataisiin näin luonnollista vaihtelua biisien soundimaailmaan kun yllättävän kivuttomasti muotoutunut biisijärjestys ripotteli kuitenkin molempien sessioiden biisejä suht sekaisin.

Rummut kuulosti kyllä taas vanhojen kokemusten mukaisesti hellvetin hyviltä. Isot (siis soundiltaan, ei kooltaan) tomit ja napakka virveli - siinähän se! Jukka hoiteli biisit nopeasti ja varmasti sisään ennen mikityksen muuttamista viimeiseksi nauhoitettavata instrumentaalia varten. Soundista haluttiin kaukaisempi kuin varsinaisesta biisisoundista joten tilamikkiä viriteltiin soittohuoneen nurkkiin ja varastoonkin. Ja sieltähän se saundi löytyi; tossi hyvä sellainen!

Kitaroiden taltioinnissa käytettiin pitkälti ensimmäisissä sessioissa hyväksi havaittuja konsteja. Kitaran signaali jaettiin Fenderin Bassmaniin (sama joka antoi bassosaudiin putken lämpöä) Voxin 2*12" kaapilla ja Antin omaan Orangen ad30 comboon. Toissa parissa Bassmanin kaverina oli Mashallin jmp-nuppi ja 4*12" kaappi. Kitaroina toimivat SG:n lisäksi jonkun tuntemattomaksi jääneen soitinrakentajan Strato ja Tele custom, jonka hienovireen hienoiset ongelmat taisivat olla lähinnä valmistaja Squierin aikaansaannoksia. Eli ei ollu tarpeeks vanha ja kallis kitara, heh! Soundi oli kuitenkin kohdallaan eli kyl sitä halpistakin rämisteltiin monelle raidalle.


kuvioita hiotaan tarkkaamon puolella...

Kitaristilaulajan urakkaa oli jaoteltu siten, että välillä karjuttiin ja välillä ränkytettiin. Laulut sujuivat entiseen malliin hyvin ja saundiakaan ei tarvinnut sen kummemmin hakea vaan ekaks vedettiin AKG:n 414:een ja tuplaus Shuren Beta58:n räkäisemmän ja tiukemman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Paratiisi-Gootin vokaalit hakivat vielä vähän muotojaan kappaleen ollessa sen verran tuore, mutta nopeasti siitäkin selvittiin. Periaatteessahan näissä toisen session biiseissä oli huomattavasti vähemmän tekemistä kun ajanpuutteen vuoksi stemmoja ei ollut saatu sävellettyä. Hyvä niin, heh... Mut hyvin se Sus vaan veti, ei voi valittaa...



laulajan eväät...

Yksi raskaimmista osioista studiotyöskentelyssä oli muuten iltaohjelman keksiminen. Tai kyllähän sitä periaatteessa riitti, siitä piti huolen vielä osittain hiomaton instrumentaali. Eli yleensä studiopäivän päätteeksi kävimme haukkumassa toisiamme ja elämäämme viereisessä keskikaljakuppilassa iltapäivälehdet selaten ja poistuimme sitten tahoillemme, me siis Ahman kanssa ränkyttämään akustisia kitaroita huonon televisiotarjonnan ohessa. Olo oli nimittäin joka ilta vielä vähän kauheampi kun edellisenä iltana - kiitos huonosti nukuttujen öiden ja päivän aherruksessa rasittuneiden korvien & mielen. Siinä olikin sitten kiva nauttia elämästä herkullisen gourmet-makaroniannoksen jälkeen... Ah tätä punk rock n roll -lifestylen autuutta!

Seuraavat päivät etenivät siis Luken ahertaessa ja meidän muiden kuunnellessa ja kritisoidessa. Peruskomppien ja tilulilujen lisäksi kitararaidoille tehtiin parit mukavat spesiaalitkin. Gootti kaipasi aavemaista ujellusta c-osaan eli slide-putki käteen ja viuviu! Eipä vielä tässä tiedettykään millaiseen sfääreihin kyseinen kohta nousisi vielä nauhakaiun viimeistellessä TOSSI hyvän saundin! Levyn päätöspiisiin haluttiin tavallisten akustisten lisäksi myös muunlaista helinää (lue räminää) joten mikitimme kyseiseen raitaan myös sähkökitaran puhtaan kielisoinnin. Ja kokeilu onnistui hyvin, biisiin tuli hyvin maustetta säröjen seassa soivasta puhtaasta. "Nettisinkkubiisi"-Rise and Shine:n "greg ginn fröm black flag"-kitarasoolot vedettiin jollain vanhalla ja paskaisella Peaveyllä ja ekalla otolla- Täsmälleen niinkui säveltäjä oli ennalta sopinut ja ylös nuotteihin kirjoittanut, eh....

Pari rallia kaipasi myös taustaköörejä joten ylävartalo paljaaksi ja koppiin karjumaan. No ei sentään vaikka lopputulos melkoinen mullikuoro taas onkin. Jukka oli kirjoittanut erääseen kappaleeseen vähän turhan paljon sanoja ja niiden huutaminen tuntui aluksi vallan ylivoimaiselta tehtävältä. Mutta onneksi erään legendaarisen rumpali-halonhakkaaja-laulajan henki meni mieliimme hurrigaanin lailla sillä nimenomaisella hetkellä ja keksimme ratkaisun visaiseen pulmaamme kuten alhaalla olevasta kuvasta jokainen voi todeta. Jukka kyseisen orkesterin vanhana anti-fanina ei oikein ymmärtänyt humööriämme...


lyrix in the spirit of remu & hurriganes...

Viimeisenä iltana ennen viimeistä nauhoituspäivää meinasi jo olla paniikki päällä. Teimme Luken kanssa lapun, missä olisi kaikki puuttuvat kohdat ja lista näytti lohduttoman pitkältä. Saimme onneksi intrumentaariumin sävellystyöt valmiiksi ja kuviot helisivät ainakin neliraidalla lupaavast pitkin Pispalan pimeää iltaa. Ja kappas, seuraavana päivänä kaikki tuntui sujuvan kuin rasvattu ja saimme mahdottomasta mahdollista. Kaikki nauhoitukset valmistuivat reilusti etuajassa ja saimme rauhassa kuunnella, miettiä miksauksia ja polttaa kuuntelulevyt viikonlopuksi. Harmi vaan ettei sitä paljon ehtinyt rauhoittua ja viilistellä saati sitten nauttia ohrapirtelön tai parempienkin virvokkeiden antimista - juosten asemalle, munakoisotofut kinkkimestasta mukaan ja kotiin tekemään levylle kansia. Huh ja huh...

Miksausviikkoon oli onneks kevyt startti; Ensimmäinen aamu alkoi vasta puolen päivän jälkeen Juuson tehtyä alkukytkennät yksinään. Miksauksista ei ole kovinkaan paljon sen kummempaa kerrottavaa muutakuin että hommat sujui suhteellisen helposti lähtösaundien ollessa hyvät. Sessioiden erot olivat loppupeleissä hyvin pienet mitä nyt virveli sanoi ehkä vähän enempi bing ja bassosärö oli hillitympi tällä toisella kerralla. Mutta viimeistään nyt huomasimme miten paljon tarkemmin ja paremmin olimme ottaneet kaikki virheet uusiksi. Kai sitä itsekritiikki voi siis kasvaa noinkin paljon puolen vuoden aikana? Rumpuihin laitettiin biisikohtaisesti lisää tilaa ja myös laulukaikujen kanssa pelattiin entistä enemmän. Ylipäätään soundista tehtiin monipuolisempaa. Ship of Fools sai alkuun ja loppuun kaipaamansa Born Against -bassosäröt ja nauhakaikua käytettiin slide-kitaran lisäksi myös pariin lauluvenytykseen antamaan uskomattoman lämpimän delayn jollaista ei oikein pro-toolsin plugareista löydy. Eikai siinä siis sen kummempaa, Minerva Pappi masteroi tuttuu tapaan Finnvoxilla ja lopputulos kannattaa jokaisen tsekata itse uudeltä levyltä!


siinä se nyt sitten pyörii...


ja tossi hyvältä kuulostaa!

<-BACK TO THE TEXT