YKSIN EUROOPASSA 2001

9.8. [TRE-HML]
Matkaan lähdettiin Tampereelta jossa matkaan pakattiin tolkuton ja myöhemmin hyvin pitkälle hätävarjelun liioitteluksi osoittautunut määrä erinäisten punk-orkesterien levyjä. Wasted-Ville kehotti hakemaan matkaan vararenkaan pihaltaan ja viksuina poikina niin tehtiin. Hämeenlinnassa käytiin vielä opettelemassa soittamaan matkan ohjelmisto ja tekemässä viime hetken säätöä menopeliin joka oli yhä sama Transporter kuin viime reissullakin, ja joka tällä välin oli joutunut kokemaan aivan liikaa epäonnea ykdeksi autoksi. Tarkoituksena oli alun perin ollut suunnata Turkuun yöpymään jotta herätys ei olisi aivan liian aikainen mutta kun kello jo treenien ja pakkaussession päätymisen aikoihin lähenteli puolta yötä, päätettiin kuitenkin jäädä HML:aan.

10.8. [HML-DK]
Jalkeille parin tunnin torkkujen jälkeen kello 4:30 ja pikaisten aamutoimien jälkeen keräiltiin miehistö tyttöjen hoivista rokkipändin matkaan. Tämä Transporter ei mikään salamannopea ole ja matka piteni entisestään kun uninen Iso-Antti missasi ensimmäisen mahdollisen käännöksen moottoritiellä, edes Hämeenlinnasta Turkuun ei meinattu löytää. Hyvää matkaa… no, aikanaan perille kuitenkin päästiin ja haettiin vielä läjäpäin Endstand-paitoja mukaan Jannen vaimolta Miialta.
Matka oli luonnollisesti täyttä helvettiä, mitä muutakaan päivälaivamatka Ruotsiin voisi olla? Illalla maihin tyhjää toimittamaan – perjantai-iltana oltiin Tukholmassa juu, soittaakin olisi voinut mutta eipä oltu kenellekään kelvattu joten mitä sitä nurkumaan. Falafelia kehiin ja tien päälle, Living End soi ja salmiakkijuoma maistui joten tunnelma oli nousussa. Ja kun kyseinen nektari vielä myöhemmin edesauttoi nukahtamista niin matka Tanskaan asti sujui hyvinkin mukavasti!

11.8. [DK-Lyypekki]
Kuka mie oon? Vastaukset yksinkertaisimpiinkaan kysymyksiin eivät olleet kovin helppoja kun matkantekoa oli takana 24 tuntia ja edessäkin vielä muutama. Perille ensimmäiseen keikkakaupunkiin Lyypekkiin päästiin jo aamupäivällä – kun edellisellä tourilla ajoimme järjestäjät toistuvasti murheiden laaksoon olemalla tuntikaupalla myöhässä, nyt homma oli kääntynyt toisin päin. Mutta ei hätää, saatiin sitä aikaa nytkin kulumaan. Liikennevaloissa Lyypekin keskustassa auton perästä alkoi kuulua jopa tavallista pahempaa kihinää ja kun asiaa pysähdyttiin tarkastelemaan lähemmin, oli laturi irronnut. Auto oli ollut jälleen kerran huollossa ennen lähtöä ja kyseinen korjaaja ei ollut välittänyt tätä matkan taittumisen kannalta kohtalaisen keskeistä osaa kunnolla kiinnittää. Tuhot eivät kuitenkaan lopulta olleet kovin laajat ja ne saatiin korjattua omin voimin, sitten vaan keikkapaikalle sadetta pitämään.
Perkele! Tourin järkkääminen kesällä oli ollut todellista tervanjuontia mutta luultiin tiedossa sitten olevan edes aurinkoisen loman – mitä vielä! Kaikki vaatteet päälle ja kastumaan kaupungille kun nälkäkin puski. No, jotenkin se aika kului ja lopulta oli keikkapaikallakin ruokaa kehissä, ai ai!
Kyseessä oli Alternative-nimisen mestan Sommer Party, vaikka meteorologisessa mielessä kesästä ei voinutkaan puhua. Pihalla oli grilli poikineen ja jengille urakoitiin evästä keikkaa odotellessa, uima-allasta ja muuta rekvisiittaa löytyi paikalta myös. Keikka oli varsin kelvollinen avaus reissulle, itse asiassa siitä muodostui varmaankin pisin mitä siihen mennessä oltiin soitettu urallamme koska olimme ainoa esiintyjä eikä juhlakansa ollut saada tarpeekseen punkista. No, vielä enemmän näitä saksalaisia huligaaneja innosti myöhemmin ohjelmassa ollut 80’s disco party, jota eivät suomalaisetkaan vastustaneet!

12.8. [Hampuri, Hafenklang]
Erittäin tykin aamupalan jälkeen lähdettiin lyhyelle taipaleelle Hampuriin jossa keikkapaikkaa etsiessä kulutettiin monta tuskaista tovia. Kaupungissa oli samaan aikaan FC St. Pauli – Rostock futismatsi, Paulihan on se eniten antifasisti/vasemmisto kannattajia omaava tiimi jonka pääkallopaidat ovat varmasti suomipunkeillekin tuttuja. Rostock puolestaan on hyvinkin oikeistolaisen aineksen suosiossa ja kun eräässä vaiheessa löysimme itsemme liikennevaloista joukkueiden kannattajien välistä, ei oloa voinut leppoisaksi luonnehtia – no, tulien väliin ei jääty makaamaan ja lopulta löytynyt keikkapaikkakin osoittautui mitä mainioimmaksi: heti kättelyssä meitä kehotettiin auttamaan itseämme baaritiskin takana ja sekös onnistui! Käytiin tutustumassa pintapuolisesti läheiseen Reeperbahniin ja palailtiin hiljalleen soundcheckin tekoon.
Taaskin oltiin ainoa bändi. Täällä herätti suunnatonta kummastusta Wastedin puuttuminen matkasta, heitäkin oltiin odotettu jostain kumman syystä. No, meihin oli tyytyminen ja hyvinhän se tälläkin kertaa meni, väkeä tuli varsin mukavasti sunnuntaiksi. Eräskin onneton oli saapunut Chemnitzistä, Itä-Saksasta Wastedin keikalle mutta vähään yli tyytyminen…

13.8. [Hampuri-Munster]
Kiirettä ei ollut kun edessä oli pari vapaapäivää… nautittiin suihkusta ja aamupalasta kaikessa rauhassa, sitten kannettiin CRI-tuotoksia tuskassa sateisen kaupungin läpi Burnout! levykauppaan ja kulutettiin sinne myös vähäisiä matkakassojamme urakalla. Ja pikkuhiljaa kohti Munsteria jossa oli määrä lomailla viime Endstand-kiertueella tutuksi tulleen Dagmarin luona. Perille päästiin, falafelia kehiin ja Dagmaria tapaamaan. Tyttö asuu kerrostalossa jossa suuri osa asukeista kuuluu kaupungin aktiiviseen punksceneen, pikkuhiljaa ovat onnistuneet paikkaa kansoittamaan. Leppoisaahan tuolla oli, eikä sXe-soturi Dagmarin auttanut kuin lähteä opastamaan suomi-posselle tietä lähimmälle huoltikselle josta vielä saisi olutta…

14.8. [Munster, Soesterstrasse]
Aamulla havaittiin sään muuttuneen täydellisesti, aurinko paistoi ja helle oli tukahduttava! Päivä ja rahat kulutettiin Green Hell-lafkan kaupassa ja toimistolla sekä kaupungin läpi kulkevan paskaisen kanavan varrella löhien, iltaohjelmaa ei tässä vaiheessa ollut vaikea arvata: suomalaiset keskenään parvekkeella Warsteiner-tölkit kourassa… ehkä aiheeseen sopivasti liittyen Dagmar ehdotti Edge Of Quarrel-elokuvan katsomista ja niin tehtiin. Sehän kertoo hardline-streittarien ja punkkien taisteluista Ameriikan maalla ja olikin periaatteessa huvittava mutta aivan kohtuuttoman pitkä, laadunkin puolesta luokaton saamaansa huomioon nähden.

15.8. [Niuwkerken-Waas]
Vaihteeksi keikkapäivä! No, toisaalta eipä tämä meidän parin päivän tauko niin pahalta tuntunut kun samaan aikaan Endstand vietti toimettomana lähes viikon lomaa ja koko Down My Throat-kiertueella oli kaksi keikkaa! Ei oo helppoo ei… no joka tapauksessa, ajettiin Belgiaan ja keikkajärkkääjä Jonas tapasi meidät St.Niklaaksen keskustassa. Matka vei pojan kotiin, jossa äiti, isä ja pikkusisko olivatkin jo pihalla odottamassa! Hiukan hämmentävää… no, alkukankeudesta päästiin pikimmiten kun isä haki autotallin perukoilta virkistäviä juomia pöytään. Oli kesän kuumin päivä!
Keikkapaikka oli tämän pienen Niuwkerken Waas-kylän nuoppari ja saapuessamme väkeä oli jo varsin sankasti odottamassa, hullua! Ei Tervakoskella vaan ole tällaista, eikä varsinkaan nuorisotaloa jossa kalja virtaa vapaasti hanoista aamun tunneille asti!
Muitakin bändejä oli iso liuta mutta niistä ei liioin ylisanoja irtoa, voi voi. Joko new school metallia tai todella puhtoista emopunkkia rockbisnes asenteella, huh… kaikesta huolimatta ilta sujui varsin leppoisissa merkeissä ja kun tiskin takana lopulta kyllästyttiin ammentamaan juomia suomikurkkuihin, poistuimme Jonaksen takapihalle jossa yritettiin vielä verottaa isukin kätköjä mutta ne olivat jo ehtyneet!

16.8. [Antwerpen, H’Tveloke]
Keikka Antwerpenissa johon oli matkaa vaivaiset 30km. Paikka, H’Tveloke oli varsin mukavan oloinen squatti, jeespox! Meidän piti kuitenkin pikimmiten lähteä tekemään haastattelua johonkin punkki radiomeininkiin ja tyhminä pamahdettiin keskelle suoraa lähetystä. Kai siitä jotenkin silti suoriuduttiin ja palkinnoksi päästiin levykauppojen pariin. Niiden kautta siis keikkapaikalle jossa olikin jo täysi toiminta käynnissä. Tai no, samaa paskaa kuin edellisenäkin päivänä, vaikkakin paremmassa ympäristössä. Mutta jo seuraava bändi Between The Lines oli astetta parempi, melko raakaa NYHC-mausteista punkkia ja sitten oltiinkin me, oikein hyvin meni. Vikana Thumbs Down joka kotikaupungissaan nautti melkoisesta sukseesta ja mikäs siinä, ihan syystä! Kulkevaa oldschool hc:ta ja erittäin sympaattinen kaulahahmo.

17.8. [Ieper]
Hmm, se paljon puhuttu Ieper fest… matkaan lähdettiin ajoissa, hyvä niin koska taivalta hidasti entisestään rengasrikko. Vaan ei se mitään, tunnelma oli festareille saapuessamme mitä mainioin ja parkkipaikalla tavattiin heti kärkeen Endstand-juntit ja läjäpäin muita tuttuja. Väkeä todellakin oli paikalla, turhaan ei näistä Euroopan isoimpana alan tapahtumana puhuta. Jos distrotelttaan olisi pudottanut pommin, oli onnistunut samalla iskulla tuhoamaan koko mantereen keskeisimmät lafkat! No, jos meikäläiseltä kysytään, olisi sen pommin voinut huoletta pudottaa lavan suuntaan - en nähnyt koko aikana sieltä yhtään kelvollista esitystä. No, paitsi Endstandin. Suurimmaksi osaksi musiikki oli tolkutonta hevi-"core" vääntöä tai mitäänsanomatonta munatonta emoa. No, jokaiselle omansa. Olipahan aikaa muunlaiseen seurusteluun. Illan päätteeksi Vort’n’Vis-klubilla oli suuret juhlat, teemana 80’s disco – mikä muukaan!

18.8. [Liege-Pepinster]
MJ / Endstand-osasto heräsi jalkakäytävältä paikallisen liikuntahallin edestä ja kun tilanne alkoi selkiytyä kävi ilmi että itse kunkin osalta edellinen ilta oli sujunut varsin hämmentävissä merkeissä… oli leikitty säkkipimeässä trapetsitaiteijijaa kymmenen metrin korkeudessa sillan päällä, käyty kalassa tai törmäilty muuten vaan, kosmeettisia vaurioita kasvoihin aiheuttaneella tavalla.
MJ jätti festivaalihumun päiväksi taakseen ja suuntasi paikallisen kiinalaisen kautta keikalle Liegeen päin. Tämä Liegehän on Nabate-lafkan koti ja vähän kuin toinen kotikenttä bändille joten odotukset olivat korkealla – ja kyllä, leppoisaahan siellä olikin. Kun paikalle saavuttiin, väki makoili oloaan tasoittelemassa Jonruelle-talon edustalla. Edellisen illan Scatha-keikka oli tainnut ottaa voimille… kauppareissulla tavattiin lähtöä tekemässä ollut Scatha ja harmiteltiin kun ei voitu samalla keikalla olla. Harmi, todellakin!
Alain Nabate väänsi meille herkkuja ja soitti varhaista belgiapunkkia kyytipojaksi, sitten suunnattiin Pepinsteriin, läheiseen pikkukaupunkiin jossa keikka olisi. Ja jestas minne meidät vietiin! Paikka oli idyllinen, talo vuoren juurella metsänreunassa, ai ai… myös keikka oli kova! Sanoisinko että tunnelma oli läsnä. Humalainen levymoguli Alain oli messissä kuin nuorempikin poika, Ronald Reagan-naamari päässä tykitti…

19.8. [Ieper]
Epäinhimillisen varhainen herätys, turha haaveillakaan talon väen valmistamasta yltäkylläisestä aamupalasta… kuivin suin matkaan siis, huoltikselle, mokkaa ja sassiin! Festareille onnistuttiin saapumaan varhain, aika kului distropöydän takana enimmäkseen. Jotain rähinääkin hardcorekidit ja punkit saivat aikaan kun Bloodsport-nimisen pändin itsetunto ei kestänyt pikku punkkien ilveilyä. No, voi voi. Ilmeisesti tilanne päättyi siihen että noin 200 kidiä jahtasi punkit (n. 6 kpl) pois festareilta ja niin oli rauha maassa. Tästä tarinasta on luultavasti liikkellä myös noin 1000 muuta versiota…
Jostain syystä MJ oli sijoitettu lähes parhaimpaan soittoaikaan, 3. vikaksi. Mutta jotta asiat eivät ihan käsistä karkaisi, oli paikalle tilattu samaan aikaan myös rankkasade - silti, keikka oli vähän siisti ja lavallekin mahtui muutama kymmenen ihmistä sadetta pitämään!
Nyt ei ollut energiaa viettää iltaa aivan samoissa merkeissä kuin perjantaina, eikä edelleen yöpaikkana toiminut jalkakäytävä tuntunut enää pätkääkään siedettävältä. Näin se festivaali esiintyjistään huolehti - tosin olisi niitä yöpaikkojakin saattanut löytyä päätellen siitä että aamun valjetessa suomalaiset olivat ainoat paikallaolijat! Kukaan ei vaan tainnut olla sellaisessa kunnossa että siinä olisi autoa paremmille asuinsijoille ajettu…

20.8. [Dortmund]
Joo, yö päättyi siihen kun vaksi tuli ilmoittamaan että nyt olisi oven edestä siirryttävä jotta lapsikatras pääsee uimaan. Ei siinä muu auttanut. Aloitettiin aamu pahantuulisella levyjen diilauksella, jotain fiksua olisi pitänyt lafkan tehdä kun Endstand oli jatkamassa Englantiin ja MJ Saksaan. Ei oikein moinen aivotoiminta ollut ottaa onnistuakseen.
Meillä oli edessä tourin pisin ajo, Dortmundiin Saksaan. Eihän se kilometreissä maailmaa kaada mutta meidän urheiluautomme ominaisuuksiin suhteutettuna kyllä… Dortmudissa majoituttiin Daybreak Boys-kitaristi Jensin luo ja mikäs oli majoittuessa, tilasta ei ollut puutetta. Poika tienaa leipänsä samassa huoneistossa sijaitsevaa studiota pyörittämällä! Kohtalainen elämä, sanoisin.
Keikka oli piskuisessa kapakassa kaupungin keskustassa, nimi on tietenkin jo päässyt unohtumaan. Mutta siistiä oli, punkki soi ensin levyltä ja sitten livenä - jälleen erittäin hyvä tapa viettää maanantai-ilta!

21.8. [Dortmund]
Vapaapäivä taas vaihteeksi – mutta silti tämä taisi olla ainakin Kääpiölle reissun odotetuimpia päiviä ja tämän vuoksi poika oli viettänyt parhaan osan kesästä rakennustyömaalla… nyt nimittäin suunnattiin läheiseen kaupunkiin huikeaan kitaratavarataloon! Olihan siellä noita… ja Anttikin löysi omansa, kyllä oli maireaa poikaa sen jälkeen vaikka lompakko oheni erittäin rajusti.
Onnistuneen kaupanteon jälkeen kanavan rannalle chillaamaan ja grillaamaan, ai ai! Siellä tavattiin lisää mukavia poikia, nekin heikkokuntoisimmat Daybreak Boysit jotka eivät olleet maanantaikeikalle suoriutuneet. Mukavan illan päätteeksi isäntä Jens kadotti tyttöystävänsä ja tämän mukana autonsa ja kotinsa avaimet joksikin aikaa kaupungin valoihin, jonka seurauksena ohjelmassa oli paljon rallia ja suomalaisia kansanlauluja accapella-versioina – auton mankka kun oli sanonut sopimuksen irti jo matkan ensimmäisenä päivänä!

22.8. [Essen, EMO]
Takaisin tositoimiin, Esseniin EMO-nimiseen paikkaan. Hämmentävästi kyseessä oli reformistikirkon omistuksessa ollut kiinteistö ja paikka oli meille ensimmäinen saksalainen ikinä minkään bändin kanssa jossa ei alkoholipitoisia juomia tarjoiltu! Kulttuurishokki!
Pian paikalle saapui tilannetta tarkkailemaan myös Scene Police-partio – vähänkö oli hienoa tavata nämä miehet! Jo ennestään Euroopan parhaita lafkoja ja nyt julkaisevat vielä joukon jatkoksi seuraavan Wasted LP:n. Ja todella osoittautuivatkin sellaisiksi pojiksi että ansaitsevat Wastedin talliinsa saada!
Todella maukkaan aterian siivittämänä keikka pääsi alkuun, eka bändi oli Wilbur Cobb. WC edusti powerviolence-nimellä kulkevaa nuorisomusiikkisuuntausta joka ei todellakaan minun arvostustani nauti! No… ja sitten me. Hyvä keikka kai, Kääpiö soitti huumassa uudella kitarallaan ja Born Against-coveri ei tuntunut yleisöä haittaavan.
Mutta paras oli vielä tulematta – Turbostaat! VOI HYVÄ LUOJA! Mahdollisesti paras bändi jonka kanssa meillä on koskaan ollut kunnia soittaa vaikka teidän on luultavasti sitä vaikea erittäin paskan nimen vuoksi uskoa. Jo silloin puhuttiin että yhteistyötä seuraa ja kotona Turbostaat-LP.n parissa aikaa viettäessä tämä suunnitelma on pelkästään kirkastunut! Mitenkähän sitä nyt hehkuttaisi – kai aika pitkälle saman tyylistä kuin me mutta on se energisempää, hiukan hardcorempaa kai, erittäin villiä mutta silti kaunista ja tarttuvaakin! Vittu!!!
Niin, että sellaista. Kräuterlikööriä naamaan vaan ja iltaa jatkamaan, matkalla pitkästä aikaa poliisin rutiinitarkastus mutta ei se paljoa onneksi yöpaikkaan saapumista hidastanut. Tämä kyseinen kommuuni osoittautui hyvin pian sXe-soturien kansoittamaksi, ei tainnut yhtään Turmiolan Tommia tai Tiinaa olla joukossa. Siinä sai suomalainen olla rauhassa.

23.8. [Nordersted, SZ]
Jälleen kerran liian varhainen ylösnousu, hätäinen aamupala ja takaisin EMOon roudaamaan. Ja sitten… matkan vaikeimmat hetket: Essenistä ei todellakaan, todellakaan tahtonut mitenkään löytää ulospääsyä. Vaikein kaupungista lähtö ikinä, aivan tolkuton aika siinä kului kunnes viimein joku raksajätkä opasti meidät vähän sinne päin antaen vielä kaupan päälle kuorma-autostaan meille kasetin matkaan – punkkia, se sanoi. Kiitos!
Matkalla stressattiin vielä vähän lisää kun ei oikein olisi ollut aikaa syödä vaikka nälkä oli, ja vegaani vs vege-ristiriidatkin pyrkivät pintaan… no, ainakin sitten kun perille Norderstediin päästiin, oltiin sen verran myöhässä että ruoka oli jo kuumana odottamassa! Paikalla oli myös Kevorkian-bändi Tsekeistä, erittäin mukavia ihmisiä vaikkakaan bändiä ei liioin kehumaan pääse. Ammattimaista ja periaatteessa tyylitajuista - mutta tylsää. Yhdestä asiasta ainakin tulen muistamaan tämän keikan – kuumuus oli jotain käsittämätöntä! Siellä ei pystynyt edes katsomaan muita bändejä sisällä joten odotin kauhulla sitä hetkeä jolloin lavalle oli itse noustava – herranjumala, eihän edes meidän isän mökillä puusaunassa lähde sellaisia löylyjä jollaiset täällä olivat kehissä koko ajan! Ja olihan se… on niitä energisempiäkin keikkoja varmasti ollut! Voi luoja mitä tuskaa. No, ulkona kaatosade viilensi kummasti. Niin, ja se raksajätkän kasetti osoittatui Millencoliniksi, punkkia juu…?!

24.8. [Roskilde, Paramount]
Vika aamu Saksassa ja sehän tiesi retkeä markettiin, tuliaiset pikaisesti haltuun ja kohti Roskildea. Epätoivoisesti yritettiin kuluttaa viimeisiä Saksan markkoja lautalla mutta mikään ei ollut sopivan hintaista, toiminta oli ylipäätään hyvin vaikeaa kuten arvata saattaa aina laivojen tai lauttojen ollessa kyseessä. No, sellaistahan se on välillä, yhtä kaikki perille Roskildeen päästiin kunnialla. Keikkapaikka oli nimeltään Paramount ja hitto että oli siisti! Kyllä siinä kelpasi odotella Amdi Petersens Armen keikkaa siinä oman ohella, käytiin vielä kaupungilla hakemassa lisää evästä ja katselemassa.
Illan eka pändi oli nimeltään Jimmy Justice, jonka olin nimen perusteella odottanut olevan hieman punkrockin suuntaista touhua, sellaista ei tällä tourilla muuten liioin nähty. Eikä nähty nytkään, sitä powerviolencea sieltä tuli ja kehräsin tyytyväisenä, tai sitten en… ja seuraavaksi MJ. No eihän siitä monikaan tajunnut vittuakaan, oli tyylin valinta tämän paikan makuun täysin metsässä ja väki harveni mitä pidemmälle keikka eteni. Son moro. Vitutti jonnin verran mutta ei auttanut kuin todistella itselleen ettei se oma vika ollut, keikka oli meidän puolestamme hyvinkin hyvä – no, joskus käy näin. Ja sitten APA – nyt oli menoa ja meininkiä! Kyllä, bändi oli odotuksen arvoinen, erittäin villiä!
Yöksi mentiin jonnekin paikallisten aktivistien tukikohtaan joka toi vahvasti mieleen Helsingin muinaisen Sylttytehtaan, paitsi että tämä tanskalainen versio oli huomattavasti siistimpi.

25.8. [Aalborg, 1000fryd]
…ja vika keikka. Mutta ensin Danzigia kehiin ja luksus aamupala taas kerran. Jimmy Justicen kitaristi Andy lähti messiin Aalborgiin meidän pakulla, muut oikeudenjakajat joutuivat tilanpuutteen vuoksi junailemaan. Andy oli mitä leppoisin kaveri ja kertoili hämmentäviä tarinoita legendaarisen Ungdomshusetin kaaottisista viime ajoista, ei kateeksi käynyt! Tanskassa liikkuminen osoittautui liki kohtuuttoman hankalaksi ja kalliiksi, siltojen tai lauttojen välillä joutuu valitsemaan vähän väliä mutta halvalla ei selviä mistään. No, Aalborgin 1000frydiltä oli luvassa uran suurin keikkapalkkio koska paikka on virallinen ja paikallisen muusikoiden liiton vaatimuksesta jokaiselle orkesterin jäsenelle on lyötävä käteen vähintään 1250 kruunun tienesti! Muutenkin homma toimi esimerkillisesti – paikka oli kuin mikä tahansa keskieurooppalainen punk-keskus mutta kaikki oli hoidettu viimeisen päälle: leppoisa sisustus ja tunnelma, reissun parhaat nukkumasijat ja ruuat, kaikki! Vierailkaa ihmeessä 1000frydissä jos kynnelle kykenette!
Itse keikka oli hieman vähäväkinen, kaupungin punk-elämä on kuulemma pahasti alamaissa. Good Clean Fun oli aiemmin samalla viikolla soittanut 20 ihmiselle eikä tämäkään paljon paremmaksi pistänyt vaikka oli lauantai. Voi luoja – jos Suomessa olisi yksikään vastaava paikka, minut löytäisi sieltä hyvin usein! No, yleisö oli ehkä harvalukuinen mutta sitäkin innokkaampi ja tästäkin keikasta sekä samalla koko tourista jäi erittäin hyvä mieli!

26.8. [Aalborg-Tukholma]
Jälleen yksi tuskainen herätys ja vielä viimeinen hifi aamupala. Andy oli nauttinut baarin antimista läpi yön ja löytyi alas könytessämme nojailemasta tiskiin ja puhumasta pehmeitä baarimikottarelle… viimeisillä voimilla poika vielä auttoi meitä kantamaan backlinen autoon ja kaatui sitten ansaitsemilleen unille nurkkaan! Me aloimme hermostuneen matkan kohti Tukholmaa, aikaa ei tuhlattavaksi riittänyt. Ehdittiin Tanska-Ruotsi lauttaan eivätkä edes ruuhkat tai teinien kolarit kyenneet estämään Tukholman lähestymistä hyvin aikataulussa. Suurimman osan matkasta ratin takana istunut Pekka armahdettiin ja pian takapenkiltä alkoi kantautua epäilyttäviä ääniä: Majakka ja Perävaunu olivat onnistuneet vetämään pikakännit salaa etupenkin väeltä, perkele! No, pian päästiin laivaan ja seisovassa pöydässä ilta pääsi kirkastumaan muillekin.

27.8. [Turku-Tampere]
Katja oli kutsunut meidät aamiaiselle Turkuun ja sehän sopi mainiosti! Mokka ja leipä mahassa helpotti oloa kummasti ja kotiin päästiin täysissä voimissa. Jep. Kiitos vielä tämänkin välityksellä kaikille osallisille!

(Jani)

<-BACK TO THE TEXT