HAUTAKIRJOITUS

Oon nyt viettänyt kolme kuukautta Kalifornian punapuumetsässä ja tullut siihen tulokseen että jään tänne pidemmäks aikaa. En tiedä yhtään miten kauan olen täällä; ehkä vuoden, ehka lopun elämäni.

Tää tarkottaa sitä, että On a Solid Rock on hajonnut. Me päätettiin yhdessä että ei jätetä bändia roikkumaan ja odottamaan josko mä tuun täältä takasin. Parempi tehdä asia kerralla selväksi ja lyodä naulat arkkuun.

Niinkun varmaan arvaattekin niin tää päätos tietysti kirpasi. Oon kyllästynyt selittelemään itseäni, joten en ala jaarittelemaan tässä mitään syviä tuntemuksiani, mutta haluan silti sanoa, että oon ylpeä siitä mitä me saatiin OASR:lla aikaan. Me onnistuttiin luomaan kanava jonka kautta pystyttiin aidosti sylkemään jotain todellista ulos. Haluan sanoa nöyrimman kiitokseni niille fanaattisille faneille, jotka teki tän kaiken niin paljon tärkeemmäks, jotka tuli katsomaan meitä jokaiselle keikalle ja oli siinä eturivissä (tai takarivissä, ihan sama). Te tiiätte keitä ootte. Tunnen harvoin yhteyttä maailmaan mutta noi hetket jäi mieleen sellasina väläyksinä, milloin sai kiinni jostain. Mieleen on jäänyt varsinkin Semin keikat ja vika Lutakon keikka.

Isot kiitokset tietysti myös muille bändin osseille. Oli hiton siistiä, vaikka onnistuttiinkin tappelemaan melkein joka treeneissä! OASR oli aika älyton sekamelska täysin erilaisia persoonia ja se oli sen yhtäaikanen vahvuus ja heikkous. Toisaalta se oli huvittavaa, vastakohdat ruokki sellasta positiivista jännitettä. Ja toisaalta se saatto olla hiton turhauttavaa kun samat vastakohdat ruokki negatiivista jännitettä. Musta me luotsattiin silti aika hyvin.

Hauskaa oli. Nähdään kymmenen vuoden päästä reunion-keikalla, sitten kun mä oon epäonnistunut munkkina ja tarviin rahaa pitämään yllä mun alkoholiongelmaa!

-Tume/OASR

Kommentit ja partakoneenterät: tuomasmakinen@luukku.com